sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Pala kakkuu.


Monen koulu- ja työpostauksen jälkeen voikin taas sujuvasti siirtyä kätevän emännän maailmaan, eikö? Perinteiset synttärikakku ja -ruokakuvat on tottakai julkaistava.
Näistä synttäreistä on kulunut jo jonkin aikaa (koulu ja työt pahasti häiritsevät näiden olennaisten asioiden jakamista), mutta kakuthan nyt ovat aina ajankohtaisia :)

Tänä vuonna tytsyjä juhlittiin näillä kakuilla:







Ruskeapintaisen kakun täytin suklaamoussella ja mansikkahillolla. Suklaamoussena jauheesta maitoon sekoitettava paksu suklaahippuinen mousse, jota voi syödä myös jälkiruokana sellaisenaan.
Kuorrutuksena vaaleanpunainen marsipaani prinsessakakun tapaan - ohueksi kaulittu marsipaani, joka on lätkäisty kakun päälle. Marsipaanin päälle sihtasin kaakaojauhetta (siksi marsipaani ei kuvassa juuri näy), reunoille mansikanmakuista kermavaahtoa.
Suklaa, mansikka ja pähkinäinen marsipaani maistuivat superhyviltä yhdessä.

Vaaleanpunaisen kakun täytteenä perinteisesti banaanisiivuja ja mansikkahilloa (perinteisyydestään huolimatta edelleen paras olemassaoleva kakuntäyte). Kuorrutteena mansikanmakuista kermavaahtoa.
Molemmissa kakuissa leivontahyllystä löytyviä hopeisia sokeripalloja ja jostain ulkomailta (muistaakseni Berliinistä) löytyneitä Disney-aiheisia suklaakonvehteja
(tosi hyviä muuten, suosittelen; suklaa oli hyvää ja sisällä vadelmavaahtotäyte).

Viime vuonna leivoin synttäreille myös suklaamuffinsseja ja koristelin ne:





Ja tänä vuonna hokasin, että saman koristelun voi tehdä myös valmiisiin muffinsseihin! Nerokasta. Tänä vuonna korvasin siis itseleivotut Fazerin vastaavilla ja koristelin ne samalla tavalla. Ei, tarkoitus ei ollut peittää muffinssien alkuperää :) Koristelu vaan tekee kaikesta vähän parempaa.
Kärsin hetkellisistä omantunnontuskista - liian kiireinen vai liian laiska leipomaan itse, tähänkö sitä on tultu... Mutta ehkä superruuhkavuosista kärsivä perheenäiti saa anteeksi pienet mutkien suoristamiset? Sitä paitsi muffinssit maistuivat ihan samalle kuin itseleivotut - valitettavasti :)

Tällä kertaa en tehnyt varsinaista lämmintä ruokaa, vaan korvasin sen suolaisella piirakalla. Tein kaksi pellillistä piirakkaa, ja se riitti oikein hyvin melko isolle joukolle. Piirakka on meillä varsin suosittu ja kaikeksi onneksi myös "maailman helpoin" ja nopein valmistaa - normaaliannokseen eli vuoan kokoiseen piirakkaan riittää:

1 valmis ruispiirakkataikinalevy
(valmistaja Kymppileipurit, kevyt (rasvaa vain 6%), löytyy pakastealtaasta)
1 mozzarella (n. 200g)
muutama tomaatti (3-4 kpl)
vähän sinappia, vähän basilikaa

Taikinan annetaan vähän aikaa sulaa ja painellaan vuoan pohjalle.
Taikinan päälle sivellään ohuelti sinappia (kyllä, sinappia!); yleensä käytän
Turun Väkevää tai Dijonia, mutta mikä tahansa sinappi käy.
Tomaatit ja mozzarella ohuiksi siivuiksi ja ne ladotaan lomittain piirakan päälle.
Ripaus basilikaa ja uuniin (200 astetta) n. 30-40 minuutiksi.
Valmis!
Ja to-del-la hyvää.




Sinappia karsastaville tiedoksi, että sinappi ei varsinaisesti "maistu" piirakassa: se vain tuo siihen jännän, mausteisen maun - eikä piirakkaan tarvi laittaa lainkaan suolaa.
Tätä piirakkaa on tarjottu meillä usein, eikä vielä kukaan ole jättänyt ottamatta lisää. Tai sitten meillä vain käy erittäin kohteliaita vieraita.

Synttäreillä tein tätä siis kaksi uunipellillistä: yhteen pellilliseen meni kaksi taikinalevyä (yhdistin ne ja painelin pellin pohjalle leivinpaperin päälle).
Toiseen piirakkaan laitoin mozzarellaa (3 pkt) ja toiseen fetaa (2 pkt).
Mozzarellan siivutin normaalisti ja laitoin limittäin tomaattisiivujen kanssa, fetan murensin käsin tomaattien alle ja päälle. Myös feta-versio toimii, suosittelen!


Koska tässä nyt ollaan kakkuteeman ympärillä, vielä yksi kameraan unohtunut kuva syksyisestä nimpparikakusta:




En enää muista mikä täyte tässä oli (todennäköisesti banaani-mansikka; olen välillä varsin mielikuvitukseton leipuri), kuorrutteena kermavaahtoa, koristeena Maraboun sydänkonvehteja, suklaaraastetta ja hasselpähkinärouhetta. Suklaa-hasselpähkinäyhdistelmä toimi loistavasti. Se oli hätävarakuorrute, myönnetään; koristelin sillä, mitä kaapista sattui löytymään - mutta se oli herkullista, parempaa, miltä näytti; ja aion käyttää sitä uudestaan, ihan tarkoituksella.


Lisää kakkujuttuja löydät täältä:

Poronlihakeitto ja pari kakkua

Synttäritunnelmia ja ruokaa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti