Uusia juttuja lastenhuoneeseen.

Vanhan, kärsineen lastenhuoneen oven tilalle vaihdettiin uusi.
Lasiovi.
Joo, ehkä sulaa hulluutta - mutta kun se on kaunis...
Lasioveen tarvittiin tietenkin verho ja lupasin, että tytsyt saavat itse valita kankaan.

Eurokankaassa vierähti tovi jos toinenkin. Molemmat olivat jo etukäteen ilmoittaneet, että haluavat ehdottomasti muffinssiverhon. Siis kankaan, jossa on muffinssien kuvia.
Okei.
En tiedä missä olivat moisen nähneet, mutta myönnän suhtautuneeni melkoisella varauksella muffinsseihin verhokankaassa.

Ilta kangaskaupassa muodostui äidille henkisen kasvun paikaksi. En voinut rikkoa lupaustani kankaan valitsemisen suhteen, joten periksi oli annettava, vaikka itse olisin niin mielelläni päätynyt vähän hillitympään verhoon - esim. tylsään valkoiseen...

Kaupassa käytiin moninaisia keskinäisiä neuvotteluja, etenkin tytsyjen kesken; molemmilla kun oli - tietenkin - eri näkemys verhon kuosista. Molempien vaihtoehdot olivat kyllä kovin ruokaisia, mutta se mitä ruokaa ja minkä värisellä pohjalla, vaihteli. Oman haasteensa neuvotteluihin toi se, että molempien mielipide vaihtui - noin viiden minuutin välein. Kun yhdestä kankaasta oli päästy sopuun, löytyikin uusi kangas, joka oli vielä ihanampi - ja neuvottelut alkoivat taas alusta.
Jeps.

Loppujen lopuksi jouduin käyttämään vastuullisen kasvattajan käsikirjasta tutun lahjonta-kortin. Se, kumpi antaa periksi verhokankaan suhteen, saa valita koristetyynykankaan. Joo joo, eihän sen näin pitäisi mennä. Mutta kun välillä se menee juuri näin.

Lopputulos oli - yllättävää kyllä ja itse asiassa - kaikkia kolmea osapuolta tyydyttävä (perheen neljättä, miespuolista jäsentä verhoasia ei koskettanut). Muffinsseja ei löytynyt, donitseja kylläkin:

Verhon ei ole tarkoitus olla liikutettava, joten tavallinen verhotanko ei tullut kysymykseen. Lopulta kiinnitin verhon vaijeri-ruuvi -virityksellä:

PVC-pinnoitettu vaijeri maksoi vajaa 7€/10m rulla (vaijerin halkaisija 3mm).
Verhoon kangasta meni 1m (koko pala, lev. 120cm), koristetyynyyn 0,5m.

Entäs se koristetyyny?
No syötäväähän siitäkin löytyy:

 
Vaikka itse suosinkin sisustuksessa - voi, niin tylsiä - valkoista, beigeä ja vaaleanharmaata, tykästyin kovasti tähän värien ja kuosien kakofoniaan. Aika jees, että lastenhuoneessa voi olla mitä vain ja kaikkea sekaisin - on ainakin yksi huone, jossa on vähän irroteltu. Ja näyttää - tosi kivalta.

Onneksi annoin lasten päättää.


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -


Mitäs muuta mun vielä pitikään... Ai niin, pihan tuijarivistössä on yksi musta lammas. Tai siis ruskea. Ja itse asiassa niitä on useampi kuin yksi - mutta tämä yksi on kaikkein mustin. Tai siis ruskein.

Tämä yksi on täysi mysteeri.
Taustatietona kerrottakoon, että suurin osa tuijista on ostettu Kodin Terrasta ja ne ovat halvimpia mahdollisia, hinta reilusti alle kympin/kpl. Koska rivistöön tarvittiin vielä muutama lisää ja Kodin Terrassa ei ollut jäljellä enää yhtään - minkään hintaista tai lajikkeista - tuijaa, jouduimme ostamaan muutaman - täysin ylihintaisen, I might add - paikallisesta puutarhamyymälästä (Varpula). Kaikki Terran halpistuijat ovat elossa, vihreitä ja voivat hyvin (kuvassa näkyvät takimmaiset vihreät) - mutta yhtä lukuunottamatta kaikki neljänkympin "luksustuijat" ovat enemmän tai vähemmän rusehtuneita, huonokuntoisia ja - no, lähes kuolleita. Huonokuntoisin niistä kuvassa.
Mysteeri tämä yksi onneton on siksi, että se on istutettu samaan maaperään, samaan aikaan, täysin samalla tavalla ja samoilla välineillä kuin kaikki muutkin rivistön tuijat. Olisipa siis kiinnostavaa, jos joku asiasta tietävä osaisi kertoa, miksi tämä yksi on samoista lähtökohdista huolimatta tässä jamassa. Ja pari muuta vain vähän paremmassa.

Kaikissa tarinoissa lienee aina jokin opetus, ja niin tässäkin: tuijien hinta ei kerro mitään niiden laadusta. Älä luule saavasi parempaa laatua kasvien kasvatukseen erikoistuneesta liikkeestä; Kodin terra ja Plantagen ovat näköjään ihan jees.
Eikäpä juuri kannata ostaa pihan kasvillisuutta kovaan hintaan.
Ellei nyt sitten ole ihan pakko.