Grilliruokaa, vol. 2

On tullut reissattua ja blogin päivittäminen on taas ollut pienellä tauolla.
Kivaa on ollut, arvatenkin.
Kesän odotetuin reissu on ohi - bohoo - ja aikaerostakin jo kohta toivuttu: fiiliksiä New Yorkista löydät Instagramista.
Instagramista?
"Löysin" vanhan, käyttämättömänä olleen ig-tilini pitkän ajan jälkeen uudestaan ja innostuin siitä (kuinka yllättävää) aivan hirveästi. Miksi ihmeessä koskaan edes unohdin koko tilin? No, otan nyt kaiken menetetyn ajan takaisin ja kyllästän Instagramin upeilla, kiinnostavilla, kauniilla ja häikäisevillä kuvillani.

Jos ostit edellisen myyntipuheen - tai olet kiinnostunut vaikkapa noista reissukuvista - klikkaa oikealla olevaa sinistä kameraa (tai vaihtuvia otoksia sen alla), niin pääset suoraan katselemaan kuvia.
Oman acct:ini - kuten ig:ssä tiliä hienosti kutsutaan; kyllä, olen oppinut tämän viime päivinä - löydät myös nimellä kukkurukuu.
Klikkaa ihmeessä myös nappia Seuraa (Follow) - ei se pure. Se vain kertoo, että olet kiinnostunut kuvistani - ja se taas tekee minut hyvin iloiseksi. Ja koska olen pian keski-ikää lähestyvä naisihminen, hyvin harva asia enää tekee iloiseksi.
;D
(Anteeksi mitä sanoit stereotypioista?)

Instagramista löydät mm. ihan kaikenlaista ihan kaikenlaiseen designiin liittyvää. Hyvän mielen juttuja, kauniita kuvia. Juttuja, jotka kiinnittävät huomioni, kiinnostavat, ihastuttavat ja tuovat omaan elämääni iloa. Ajoittain se voi olla silkkaa hömppää, joskus ehkä jotain ajatuksia herättävää, ideoita tai muuten vaan mielenkiintoista. Kauhean syvällistä tavaraa - no ei. Ja nyt lopetan tämän selittämisen - katso itse.
Instagramista löydät sen, mitä et löydä tästä blogista.

New York Museum of Modern Art.

Mutta asiaan.
Tai siis siihen, mitä asiana alunperin pidin.
Nimittäin tämän kesän grillisuosikkeihin.
Tänä kesänä olemme täysin hurahtaneet pulled pork -leipiin. Alkuinnostus taisi lähteä jostakin Hansin kokkailuohjelmasta ja sen jälkeen samaista sandwichiä on tehty lukemattomia kertoja aina paria ainesosaa vaihtaen.

Meillä ns. perusainekset ovat
*isot ruispaahtoviipaleet
*pulled pork (Lidlin pakattu versio useimmiten, Citymarketistakin on tosin saanut muutaman kerran ihan tuoretta, todella herkullista nyhtöä)
*sinappi (aina Auran sinappia, en tiedä miksi)
*suolakurkku (ei maustekurkku, vaan nimenomaan suolakurkku)

Ainekset, jotka vaihtelevat, ovat
*juusto
Useimmiten joku "tavallinen" juustohöylällä helposti viipaloitava leipäjuusto, kuten Oltermanni tai Edam: joskus on kokeiltu myös mozzarellaa, halloumia ja esim. grillijuusto-nimellä myytävää kiinteää tuorejuustoa. Kaikki ihan yhtä hyviä.
*kinkkusiivut
Nyhtöpossun lisäksi leiville tulee myös siivu kinkkua; se vaihtelee keittokinkusta ylikypsään tai sinappikinkkuun.
*levite
Leiville levitettävän tuorejuuston maku on vaihdellut aurinkokuivatusta tomaatista valkosipuliin, ruohosipuliin ja yrtteihin. Kaikki ovat maistuneet hyvältä.

Valmistuskin on yksinkertaista:
Pulled pork grilliin lämpenemään; meillä liha nakataan pieneen metalliseen vuokaan ja vuoka grillille.
Leipäviipaleille sivellään kullekin sinappi ja tuorejuusto, päälle kinkun- ja juustosiivut sekä suolakurkku.
Leivät grillille ja kun juusto alkaa päällä sulaa, leivät ovat yleensä tarpeeksi lämpimiä mutta eivät vielä kärvähtäneitä pohjasta.
Lopuksi nyhtöpossua kahden grillatun viipaleen väliin.

Aivan syötävän herkullista!
Ja koukuttavaa.

Viime kesänä meillä alkanut bataatti-buumi ei ole vieläkään laantunut.

Melkein lihaakin parempaa (ainakin omasta mielestäni) on grillatut 

bataattipihvit: ohuet batattiviipaleet, joissa päällä vain oliiviöljyä ja 

sormisuolaa, tuoreena grillistä. Maistuvat lapsillekin.

Alkukesän Tukholmanreissulta (Pearl Jam, wohoo!) löysin

jostakin lähikaupasta tällaista "artesaanilimpparia". Käsin,

ilman lisäaineita tehtyä limua siis. En edes juo limuja, mutta
koska hinta ei ollut kova (39 kruunua pullo) ostin ihan 

vain - myönnetään - kauniin pullon takia. Ajattelin, että kyllä
joku sen pois juo ja saan itselleni ihqun pullon tuleviin kattauksiin.

Mutta tämäpäs olikin herkkua! Ensimmäinen hyvältä 

maistuva limu, joka ei maistunut esansseilta ja lisäaineilta ja 

jota pystyin juomaan ilman ällörefleksiä. (Älä kysy, miksen

tykkää limuista - en tiedä. En vain tykkää. No, onpahan edes 

yksi pahe pois tällaiselta makeannälkäiseltä herkkuhiireltä!)

Vähän kuin vastapuristettua tuoremehua hiilihapolla. NAM! 

Ei harmittanut yhtään kantaa tyhjää pulloa kotiin - sen 

järkevyydestä jokainen voi tosin olla haluamaansa mieltä... 

Mutta onhan tää nyt vain erihieno vesipullo ruokapöytään!
(PS. lentokentällä samaa limua myytiin hintaan 49 kruunua/lasillinen;

siinä vaiheessa viimeistään olin todella tyytyväinen ostokseen).