sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ananas-projektista.


Tästä kouluprojektista lupasin postata lisää, kunhan pääsen yli sen aiheuttamasta stressistä.
No, olen lähes toipunut.

Kyseessä siis 'ananaskirja', eli virallisemmin projekti 'Luonnon muodosta pintakuvioon' - yksi Visuaalinen muotoilu -kurssin suhteellisen laajoista tehtävistä.

Jotta allaolevat kuvat avautuvat paremmin, lienee paras kertoa tehtävänannosta sen verran, että tarkoituksena oli valita kasvi (kukka, hedelmä, juures, marja; mikä tahansa kasvi) ja alkaa työstää sitä.
Piirtää siitä mahdollisimman monta kuvaa eri 'kulmista': edestä, päältä, sivusta, ylhäältä, alhaalta, sisältä, jne. - jos mahdollista, myös halkaista esim. kasvin siemen tai lehti ja piirtää luonnoksia myös siitä. Tutkia kasvia niin tarkkaan, että jostakin sen osasta alkaa hahmottua muotoja, joista olisi mahdollista muodostaa kiinnostava pintakuvio.
Mikä pintakuvio?
Neljään suuntaan jatkuva abstrakti kuvio, joita vaikkapa kankaissa ja tapeteissa käytetään.
Kasvin tutkiminen oli siis alku, kuvion hahmotteleminen yksi vaihe ja valmis pintakuvio toivottu lopputulos.
Pointti koko hommassa oli se, että kasvia ja sen pienimpiäkin osia tutkimalla muodostui kuvio, jota on lähes mahdotonta vain 'keksiä päästä'. Tai jota ei ainakaan ihan heti olisi tullut ajatelleeksi, jos tehtäväksi olisi annettu vain piirtää neljään suuntaan jatkuva pintakuvio.

Koko prosessista tuli koota kirja.
Visuaalisesti mielenkiintoinen, hyvin toteutettu, ehjä kokonaisuus. 'Teos'.
Kirjaan tuli koota kaikkea mahdollista prosessin eri vaiheista; luonnoksia, valmiita piirroksia, jne. - ohjeistuksena oli, ettei tulisi koota vain 'niitä loistavia' piirustuksia, vaan nimenomaan ihan kaikkea luonnossöherryksiä myöten.
Otin tämän ohjeen kovin tosissani :) - ja keskityin nimenomaan toteuttamaan kirjasta ehjän ja monipuolisen kokonaisuuden sen sijaan, että olisin käyttänyt suurimman osan ajasta parin mahdollisimman tarkan piirroksen ja lopputuloksena syntyneen kuvion piirtämiseen.
Kirjassa piti myös olla tekstiä eli kertoa kasvista kaikki olennainen.

Koska teen töitä suurimmaksi osaksi koneella, halusin toteuttaa kirjan kokonaan käsin; myös tekstit. Näin on ilmeisesti myös ollut 'tapana tehdä' tämän tehtävän kohdalla - koska suurin osa päätyi samaan ratkaisuun.
Lisäksi ajatukseni oli tehdä kirja kierrätysmateriaaleista ja saada siten mukaan vähän ekologista näkökulmaa. Lähinnä tämä toteutui kirjan kannessa; luonnoslehtiön kun on suositeltavaa olla melko iskemätön...

No, kirjasta tuli ihan ookoo; hyvä kokonaisuus - mutta ehkä 'mahdollisimman tarkkoja' piirroksia olis sittenkin saanut olla vähän enemmän; nyt kirjassa on lähinnä niitä luonnoksia... No, mikäänhän ei estä piirtämästä sellaista näin jälkeenpäin.
Yeah, right.


Kirjaan tuli loppujen lopuksi reilut 40 sivua, alla joitain niistä.



Tässä kaikki vielä vähän vaiheessa.



Kannet.



Kannet tein jämänahoista, joita löysin jemmoistani.
Kyllä, kyseessä on samoja huonekalunahkoja, joista tein vähän aikaa sitten kynäkotelon (siitä lisää postauksessa Kynäkotelo.)

Leikkasin nahasta kolme palaa; etu- ja takakannen ja kirjan selkämyksen.
Rei'itin nahkarei'ittäjällä kaikkien kolmen osan reunukset ja sidoin osat yhteen vanhalla laskosverhonarulla.
Olin jo ennen yhdenkään kuvan piirtämistä päättänyt tekeväni kannen vanhasta nahasta ja tekeväni siihen jonkinlaisen koriste'punonnan'. Tällainen ristikkäispunonta tuli mieleen (jossain varmaan joskus nähnyt moisen) ja se olikin helppo toteuttaa ilman ohjeitakin.
Sivut kiinnitin kanteen kahdella mustalla peltikattoruuvilla.
Olin päättänyt ruuvikiinnityksenkin jo etukäteen, mutta kaikista eri ruuveista päädyin peltikattoruuveihin, koska ne oli valmiiksi pinnoitettu (=maalattu mustaksi) ja niissä oli kätsy 'kiinnitysrinkula' (juu ei ole mikään virallinen rakennusalan termi).





Löysin jemmoista kaikkea muutakin kivaa: vanhoja piirtoheitinkalvoja (älä vaan kysy miksi mulla on vielä näitä...) ja vielä vanhempia LetraSet-siirtokirjaimia. Pääsin siis leikkimään.
Olin miettinyt pääni puhki, miten saada otsikkotiedot siististi nahkaiseen kanteen ja kokeilin huvikseni myös LetraSet-kirjaimia: ne tarttuivat nahkaan yllättävän hyvin ja siististi. Suihkutin päälle vähän fiksatiivia (olin tietenkin kokeillut sitä ensin koepalaan ettei siitä jää jälkiä) ja sain sillä kirjaimet pysyvästi kiinni. Tämä 'keksintö' oli ihan loistava: tuloksena siisti jälki eikä tarvinut ryhtyä kuvioimaan nahkaa kaivertamalla tai polttamalla...

Ja tämä kansilehden ananas on ihan tarkoituksella "keskeneräinen" - se kuvastaa projektia; miten se pikkuhiljaa etenee valmiiksi asti... Huikeen syvällistä.






Pyrin piirtämään ananasta mahdollisimman monella eri välineellä, tässä muutama.
Lyijykynäpiirroksista postasin jo aiemmin jonkun kirjoituksen yhteydessä kuvan, siksi jätin ne tästä pois.










Halusin tekstiin jotain 'hauskuutta', en tiedä mikä idea se oli - mutta viihdytin itseäni kirjoittamalla tekstejä erilaisiin ananasmaisiin muotoihin.
Näin jälkeenpäin ajatellen en ole ihan varma, oliko se paras ratkaisu lopputuloksen kannalta.






Ananaksen värimaailmaa.
Kasvin 'värikartta' jossakin muodossa piti myös sisältyä kirjaan.







Muotojen etsimistä ja niiden luonnostelua ja yksinkertaistamista...







Pintakuvion perusmuodoksi valikoitui lopulta
etäisesti tapparaa eli vanhaa sotakirvestä muistuttava muoto.








Kokeilin perusmuodosta useita erilaisia pintakuvioita,
kaikenkaikkiaan pariakymmentä; tässä muutama niistä.
Joukossa oli monta itseä miellyttävää kuviota, mutta
joku piti valita...










...ja se joku oli lopulta tämä:




Lopullisesta pintakuviosta piti tehdä erilaisia väriversioita:
erilaisia mustan, valkoisen ja harmaan versioita, muutama versio lähiväreillä ja muutama vastaväreillä.
Alla luonnokset yllämainituista.








Oli itse asiassa aika mielenkiintoista huomata, miten erilaiseksi sama kuvio muuttuu vain värejä muuttamalla; eri värimaailmalla ja kuvion eri kohtia 'korostamalla' siitä saa aivan kuin kokonaan eri kuvion.



Ja sähän tiedät: et voi kopioida pintakuviota sellaisenaan ilman lupaa...






 









Eri väriversioita piti toteuttaa mm. guasseilla.




Näin jälkikäteen arvioituna tehtävä oli loppujen lopuksi aika 'opettavainen'.
Ja itse asiassa kaikin tavoin hyödyllinen (joskaan se ei tuntunut kummaltakaan kuvia ja tekstejä vääntäessä...).
Ja tulipahan syötyä ihan hemmetisti ananaksia.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti