torstai 19. helmikuuta 2015

Aiotko palkata ammattilaisen?




No just näin.
…ja sopii muutaman sanan vaihtamalla oikeastaan mihin tahansa luovan alan ammattiin.
Kuten vaikkapa graafisiin suunnittelijoihin.

Yllä olevaan liittyvän, yleisesti vallalla olevaan ajattelumalliin kuuluu läheisesti myös se, että jostain ihmeellisestä syystä luovan alan ammattien ollessa kyseessä koulutusta ei arvosteta - eikä sen perään osata kysyä. Ollaan luovuuden viidakossa, jossa eivät päde mitkään muita ammatteja koskevat säännöt. Ajatellaan, että vaikkapa graafikon ammattinimike (huom. a-m-m-a-t-t-i-nimike) on vapaata riistaa - että sitä voi käyttää kuka tahansa, joka tykkää piirtää. Kauhistellaan "valelääkäreitä", mutta samalla ihan pokkana Adobea joskus käyttänyt kutsuu itseään "graafikoksi" - tai karaoketähti "laulajaksi".

Huvittavaa tämä on esimerkiksi silloin, kun saan itseään graafikoksi kutsuvalta käsiini esitteen ”painoaineiston”, joka on tehty Photarilla. Tai yksittäisiä sivuja ja aukeamia sekaisin vilisevänä Word-sotkuna. ”Graafikolta”, jolla väriprofiilin kohdalla lyö ihan tyhjää ja jolla ei ole vähäisintäkään käsitystä, mitä painoaineisto tarkoittaa. No, kaikki ammattiin opiskelleet graafikot tietävät, mistä puhun.
Mutta asiakas ei.
Asiakas vain ihmettelee, miksi painotalo nurisee tai miksi aineistossa on muka korjattavaa - tämähän on kuitenkin ”graafikon” tekemä.


Tai silloin, kun ”taiteilija” on tehnyt asiakkaalle huikean nettileiskan. Siis ihan huikean. Siinä on sekaisin omaa maalaustaidetta ja vektorigrafiikkaa, on hilavitkuttimia ja värejä. On ihan kaikkea. Ja lopputulos näyttää siltä, kuin se olisi tehty 90-luvun alussa alkeellisilla html-taidoilla. Ei mitään hajua tutkimustiedosta (esim. mihin ihmisen silmä ensimmäisenä kiinnittyy), ei hyväksitodetuista käytännöistä, ei viimeisimmistä trendeistä. Ja asiakas ei välttämättä edes tajua saaneensa paskaa suunnittelua, joka näyttää vanhanaikaiselta eikä todellakaan lisää asiakkaan yrityksen visuaalisen ilmeen houkuttelevuutta eikä myyntiä.
Pakkohan sen on olla hyvä, kun sen on tehnyt ”graafikko”. Siis se kaveri, joka on ihan sika taitava piirtäjä ja osaa tehä koneella kaikenlaista.


Tai silloin, kun innostunut harrastelijagraafikko on iltakurssilla kuullut jostakin jännästä tekijänoikeusjutusta ja tajuamatta lainkaan kokonaiskuvaa, alkaa penäämään asiakkaalta rojalteja logosunnittelusta. Huoh. Asiakas on ihmeissään ja närkästynyt ja ammattigraafikko on ihmeissään ja närkästynyt - ja korjaa kaiken valegraafikon jälkeensä jättämän paskan ja yrittää selittää asiakkaalle, että tämä nyt ei oikeastaan ole tämän jutun juoni eikä näin oikeasti kyllä ole tapana toimia. Toinen huoh.
 

Jos et ole opiskellut graafista suunnittelua, et ole graafinen suunnittelija. Piste.
Se on ammatti, johon opiskellaan korkeakoulussa useampi vuosi. Ja ihan syystä.
Se, että "on silmää" tai "osaa piirtää" tai on "taiteilija" ei tarkoita sitä, että olisi ammatiltaan graafinen suunnittelija. Aivan kuten jos et ole opiskellut kampaajaksi et ole kampaaja, jos et ole opiskellut musiikinopettajaksi et ole musiikinopettaja, jos et ole opiskellut palomieheksi et ole palomies tai jos et ole opiskellut lääkäriksi et ole lääkäri. Kuka ihme haluaisi palkata sairaanhoitajan, joka on YouTubessa tai työväenopiston iltakurssilla opiskellut omaksi ilokseen ja mielenkiinnokseen verikokeen ottamista - ja tekee sen omasta mielestään todella hyvin? Eiköhän sairaanhoitajan hommassakin täydy tietää yleisellä tasolla aika paljon muitakin asioita, kuin vain se, miten käyttää neulaa ja pistää sillä suoneen? Vaikka surkeasta suunnittelusta ei olekaan riskiä ihmiselämälle, on graafinen suunnittelu kaikkea muuta kuin vain jonkin ohjelman auttava käyttö.

 

Kuka tahansa voi nykyään ostaa ammattilaisten laitteet ja ohjelmistot ja opetella niiden käytön - ja saada aikaan (harrastelijan kyvyistä riippuen) ihan siistiä jälkeä. Huomionarvoista on se, että ”siisti” ei ole sama kuin ”ammattimainen” tai yrityksen myyntiä lisäävä. Harrastelijalla ja ammattilaisella voi olla käytössään täsmälleen samat työkalut - nämä kaksi erottaa toisistaan nimenomaan koulutus. Asiakkaana haluaisin todellakin tietää, kummalta aion palvelun ostaa. Kuka tahansa voi tehdä kotona geelikynsiä tai ripsienpidennyksiä, mutta ei se silti tee kenestä tahansa kosmetologia - ammattilaisen tekemä työ maksaa aina vähän enemmän, ja selitys siihen löytyy mm. yllä olevasta hassunhauskasta kuvasta. Kalliimmalla hinnalla saat kuitenkin todellista osaamista ja vastuuta tehdystä työstä. 

On tietenkin hyviä graafisia suunnittelijoita ja on huonoja graafisia suunnittelijoita. Ihan kuten on hyviä lääkäreitä ja huonoja lääkäreitä. Ja hyviä puuseppiä ja huonoja puuseppiä. On hyvää suunnittelua ja on huonoa suunnittelua - ja jotta menisi oikein vaikeaksi, se on joskus vieläpä makuasia, alasta riippumatta. Mutta se on ihan toinen juttu, eikä liity tähän - ihan turha siis alkaa louskuttaa siitä, kokeeko joku olevansa jotenkin täydellinen tai hyvä suunnittelija. Forget it.  

Älköön kukaan myöskään ymmärtäkö väärin.
Jokainen saa ostaa ja tehdä ja harrastaa aivan mitä haluaa. Harrastaminen on hyvä asia. Minkään asian harrastamista ei pidä rajoittaa. Jos joku haluaa tehdä kaverille vaikka jullarin, niin se on hyvä asia. Mikäs siinä. Osa ”harrastelijoista” on todella taitavia ja hyviä ja voivat niin halutessaan vaikka myydä tekemäänsä työtä. Niin olen itsekin aikanaan tehnyt. En kuitenkaan koskaan, nevöevö, ole kutsunut itseäni graafiseksi suunnittelijaksi, ennen kuin alan opintoja on ollut plakkarissa vähintään yhden tutkinnon opintopisteiden verran. Vähän niin kuin en tule koskaan, nevöevö, kutsumaan itseäni vaikkapa kultasepäksi tai korutaiteilijaksi tai koruartesaaniksi tai whatever, vaikka olen tehnyt hopeakoruja ja opiskellut ja harjoitellut niiden tekemistä vuosikausia - ja olen omasta mielestäni siinä ihan suhteellisen ja asiallisen päteväkin. Siinä hommassa olen käsityöläinen ja harrastelija, eikä tulisi mieleenkään käyttää koulutetun ammattilaisen nimikettä. En myöskään ole sairaanhoitaja, vaikka osaankin mitata kuumeen ja annostella lääkkeitä.


On surullista, että nimenomaan juuri ne lukiopohjalta tai työvoimakursseilta ponnistavat "kokeneet" ja innostuneet "graafikot" (lue: alan standardeista tietämättömät hörhöt) aiheuttavat hallaa koko alalle ja sille, miten alan ammattitaitoa yleisesti arvostetaan. Ja hallaa ennenkaikkea asiakkaalle ja hänen yritykselleen. Huonoa ja toimimatonta suunnittelua ja markkinointiviestintää ja materiaalia valegraafikolta saanut asiakas menettää uskonsa koko alaan samalla, kun kaikki graafiset suunnittelijat leimautuvat kummallisiksi artsuhihhuleiksi. Kynnys ammattilaisen (huom. ammattilaisen) palveluista maksamiseen nousee - asiakas kun ei välttämättä ole tietoinen siitä, että hänen aiemmin saamansa matsku ei ollutkaan ammattilaisen myymää.

Ja mitäs vielä mun pitikään sanoa... Niin, ehdottomasti paras juttu oli, kun aikoja sitten eräs tekstiilien brodeerausta tekevä kokki sanoi suunnittelevansa logoja. "Ku jengi pyytää niitä. Tosi kivaa puuhaa. Ja jos mä en keksi mitään, mä alan kikkailla fonteilla."
Jep.
Sekin oli "graafinen suunnittelija".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti