Painavista käsilaukuista.

Mitä ihmettä sulla on täällä käsilaukussa?
Miten tää sun laukku voi painaa näin paljon?
Tiiliskiviäks sä kannat vai mitä?

Vakiokysymykset, kun joku sattuu koskemaan käsilaukkuuni.

Kieltämättä olen ihmetellyt itsekin.
Käsveska tuntuu aina vain painavammalta kantaa, välillä jopa sietämättömän painavalta. Uusien käsilaukkujen koko kasvaa vuosi vuodelta ja silti tuntuu, ettei laukkuun "mahdu mitään".
Tavarat on koko ajan hukassa. Säkin pohja tuntuu olevan koko ajan syvemmällä. Käsilaukusta ei koskaan löydä mitään.
Tuskaa. Hikeä. Turhautumista.
Vaikka vaihtelenkin käsilaukkujen välillä aina silloin tällöin, ongelma seuraa laukusta toiseen.
Mitä ihmettä?

Tiedän, etten ole ainoa.
Muidenkin naisten käsilaukut kuulemma painavat.
Mitä niissä sitten on? Päätin ottaa selvää.

Käsilaukun siivouspäivä paljasti karun totuuden. Käsilaukku on täynnä tuikitärkeää tavaraa.
Valitettavasti nämä kuvat eivät ole lavastettuja.

Purkkaa, kurkkupastilleja (kurkku ei ole kipeä, enkä polta - ?), huulirasva, lompakko, sekalainen joukko kuitteja ja papereita.
Lasku. Jonka eräpäivä on, kas, eilen.

Lisää purkkaa, lisää kurkkupastilleja.
Muistivihko. Kalenteri. Puhelin.
Pieni meikkipussi (jossa ei ole meikkejä).

Kortinlukija.

...lisää purkkaa ja kurkkupastilleja. Aurinkolasit. Lasten kadonnut sormus.
Pussukka puhelimen laturille ja muille johdoille/muistikorteille/kuulokkeille.
Pinni. Jotka on aina kateissa eikä niitä koskaan ole siellä missä niiden pitäisi. Eli vessassa.

Toinen huulirasva. Hmmm. Ostin uuden, koska tämä oli kateissa. Ei ole enää.
Ulkoinen kovalevy.
Toinen pieni meikkipussi. Jossa ei - tässäkään - ole meikkejä, vaan kaikenlaista pikkusälää kynsiviilasta laastareihin ja Savetteihin (lapsille).

Whaaaat, kateissa olleet tongit. Kadotin ne yhden kouluprojektin yhteydessä. Etsitty useampaan otteeseen voimasanojen saattelemana.
Lasten - mikä? Ponitallin harja?

Omat hanskat.
Lapsen hanskat ja pipo. Olleet kateissa. Etsitty itkun saattelemana.

Lasten muovinen kaulakoru.
???

Tyhjä pussukka.
Mitä mitä mitä?
Ei tietoa miksi se on laukussa, miksi se on tyhjä ja mitä siellä on ollut.


Mitä muuta?
iPad.
Lisää purkkaa.
Pieni taskulamppu.
Lisää kuitteja.
Sekalainen valikoima kyniä.
Lisää pinnejä (jotka todellakin on ihan a-i-n-a kateissa).


Onko mulla joku survival-obsessio?
Olenko mä varautunut maailmanloppuun? Ydinsotaan?
Että jos yhtäkkiä meidät pitäisikin evakuoida, mulla ainakin - hitto vieköön - on kaikki tarpeellinen mukana! On purkkaa ja on taskulamppu! Tässähän voi kaivautua vaikka mihin poteroon, on nimittäin kurkkupastillia ja on meikkipussia täynnä tuikitärkeitä juttuja.
Eihän tästä setistä puutu enää kuin kilo sokeria ja tonnikalapurkki.

Mitä mä näistä nyt raaskin muka jättää pois?

27 oravaa.

27 oravan tarina?
Kuvitustekniikat-kurssi.

Eli lyhyesti:
Jokainen valitsi eläimen (ja siitä yhden valokuvan), jota työstettiin koko kurssin ajan.
Joka kerta käytössä eri välineet, kullakin välineellä eläimestä tehtiin useita eri versioita; erilaisilla viivan tyyleillä eläimestä pyrittiin saamaan annettujen adjektiivien oloisia; mm. vihainen, lempeä, raivokas, laimea, utuinen jne.
Tarkoitus oli kokeilla mahdollisimman montaa eri välinettä ja kullakin välineellä mahdollisimman montaa eri tekniikkaa - jotta lopputuloksesta (=eläimestä) tulisi aina erilainen ja erinäköinen.

Kaikki kuvat piirrettiin saman, alussa valitun valokuvan perusteella. Jokaisessa kuvassa piti säilyä sama kompositio (=sommittelu) kuin valokuvassa, eli jokaisessa työssä eläimen piti olla samankokoinen ja samassa asennossa kuin alkuperäisessä valokuvassa.
Ei saanut tehdä ns. "Disney-kuvitusta" eli pyrittiin välttämään turhaa söpöstelyä - kuvien ei tarvinut olla vain lapsille suunnattuja satukirjahahmoja.
Aluksi piirrettiin lyijykynällä yksi mahdollisimman "näköinen" kuva ja siitä eteenpäin eläimen piti alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän "kuvitusta" - eli ei enää haettu näköistä vaan kuvat saivat mennä todella kauaskin alkuperäisestä, kunhan jokaisesta kuvasta kuitenkin tunnisti eläimen; vaikka vain viitteellisesti.
Lopuksi kaikista kuvista koottiin kirja, "portfolio".

Ei, en laita tähän sentään koko kirjaa. Eiköhän 27 riitä.

Lyijykynää ja grafiittia...

Mustetta eri muodoissa...

Mm. tämä kuva sai kehuja - ja se onkin kyllä aika lutunen.
Ja itse asiassa puhdas vahinko: toisen tussipiirroksen
pohjapahviin tekemä kuvio. Happy accident.
Aika vähästä loppujen lopuksi oravan tunnistaa oravaksi...

 

Akryylejä...

Kuiva- ja öljypastelleja...

 (tässä vähän mustettakin lisäksi...)

 Ehdoton oma suosikki.
Pelkkiä sekalaisia viivoja kuivapastelleilla. I love it!

 Kollaasit olivat mulle ehdottomasti tuskallisimpia ja vaikeimpia.
En saanut oikein mitään aikaiseksi ja sekin vähän mitä sain, oli
aikamoista kuraa. Tuloksena skitso-oravia, jotka tuli painajaisiinkin.
Kollaasi - not my cup of tea.
Taaaiii... Ehkä se on jotain, mitä pitäisi treenata.
Sanoisi super-järkevä-ja-aikuismainen-aikuisopiskelija.

Taas kerran s-u-p-e-r-hyödyllinen kurssi!
En ehkä nauttinut jokaisesta työläästä sekunnista ja kaikista skitso-oravista, mutta nyt kun se on ohi nautin siitä, kuinka paljon sain kurssista irti: uusia tekniikoita, uusia ideoita, uusia välineitä, ammattitaitoista opetusta...
Alan mä varmaan jo kuulostaa rikkinäiseltä levyltä - mutta juuri tämän takia olen taas opiskelemassa!

Muutama juliste.

Muutama jullari tältä keväältä...
...jotka valitsin tähän siksi, että näissä kaikissa on jotain, joka omasta mielestäni onnistui hyvin.
Saattoipa näistä joku muukin tykätä.

 Tähän viulunluurankoon olen itse todella tyytyväinen.
Varsinkin isossa koossa näyttää oikein hyvältä.

Valokuva © P. Uusivirta
Grafiikat © C. Sassali
Julisteet © Lahden musiikkiopisto, Caroline Sassali



- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -




Perjantaina perheen toinen (se menestyneempi) yrittäjä pokkasi palkinnon tekemästään - ja koko yrityksen tekemästä kovasta - työstä: ja se on mielestäni mainitsemisen arvoinen saavutus.

Rustholli on Vuoden Start Up -ketju 2014.
Onnea!

Perinteinen pönötyskuva.
Allekirjoittanut ei ole tässä aivan ominaisimmassa kuosissaan... Ja oikein hyvä niin.
Tukka on nimittäin kammattu (en tosin vieläkään uskaltautunut kampaajalle) ja
T-paita/farkut -yhdistelmäkin on vaihtunut johonkin vähän siistimpään :)

Kuvat © www.frannyawards.fi