keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Triptyykki.


Anteeksi mikä?
"Kolmiosainen maalaus. Nykyisin melkein mikä tahansa kolmiosainen teos; sana tarkoittaa sekä esinettä itseään, että sen kolmiosaista muotoa. Tekotapa, koko ja materiaali voi vaihdella, mutta sommittelun kolmiosaisuus säilyy samana."

Koulutehtävä numero tuhatviisisataakuusimmentäkahdeksan, tai jotain.
Tehtävänä oli valita tapahtuma tai tarina omasta elämästä ja kuvittaa tarina triptyykin muodossa. Tai ei varsinaisesti kuvittaa, vaan toteuttaa triptyykki, joka tukee tarinaa - kuvastaa tapahtuman tunnelmaa ja kertoo jotakin sen merkityksestä itselle.

My story?
No tällainen:





Ehkä jonain päivänä poistan tämän postauksen ajatellen, mitä kaikkea kuraa onkin tullut tehtyä: mutta juuri nyt olen ihan fiiliksissä omasta kolmiosaisesta tarinastani.
Fiiliksissä mm. siitä syystä, että triptyykkiä tehdessä jouduin taas kerran oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja selviydyin siitä. Ja fiiliksissä myös siksi, että tähän asti olen tehnyt guasseilla vain muotoja - triptyykkiin tein niillä elämäni ensimmäisen esittävän työn.
Juuri tämän takia olen taas opiskelemassa.


Projekti alkoi pyörästä.


Jonka väänsin rautalangasta.
?
No koska tarinaani liittyy pyörä ja halusin toteuttaa sen jotenkin
muuten kuin piirtämällä tai maalaamalla.


Tai no itse asiassa kaikki alkoi kyllä näistä.
Kaksi 50x70cm kapalevyä, joihin maalasin "mustan yön".
Akryylillä ja isolla karhealla siveltimellä saa aikaan mielettömän
hienon tekstuurin levyn pintaan.


Pyörän kiinnitin levyyn hieman paksummalla rautalangalla.



Sitten tarinaan hahmo, jonka piirsin lyijykynällä.
Otin hahmoon mallia satunnaisista valokuvista, jotta sain
"afroamerikkalaiset" piirteet varmasti oikein. Piirteitä on
otettu useista eri kuvista ja omasta mielikuvituksesta, eli
tyypin ei pitäisi muistuttaa ketään todellista henkilöä :)
Kädet eivät tahtoneet onnistua sitten millään. Turhauttavaa.







Hahmo ja tarinan referaatti.
Tyypistä piti tulla karski, karu ja pelottava - lopputulos oli
kuitenkin aika nössö.




Skannasin piirroksen ja muokkasin sitä photarilla:
en edelleenkään saanut hahmosta tarpeeksi pelottavaa.



Välikritiikissä tuomio oli aika yksiselitteinen: lyijykynäpiirroshahmo ulos.
Pyörä ja taustat ok, mutta hahmo on liian erilainen eikä sovi kokonaisuuteen.
Ja se oli kyllä ihan totta.



Siis uusi yritys.
Maalasin guasseilla lyijykynäpiirroksen pohjalta uuden
version - josta tulikin jo huomattavasti ahdistavampi.
Ja tyylillisesti kokonaisuuteen paremmin istuva.



Jeps, olen tyytyväinen.
Vielä teksti, ja triptyykki on valmis ripustettavaksi.




Ripustukseen olen loppujen lopuksi todella tyytyväinen.
Halusin kokonaisuuteen vähän "kolmiulotteisuutta" ja
se onnistui: sivuun asetettu spotti heijastaa eri tasossa
oleville osille varjoja, jotka tuovat kokonaisuuteen lisää
"yön pimeyttä" ja luo vaikutelmaa öisellä kadulla olevien
rakennusten varjoista.








Hahmon asemointi onnistui myös: edestä katsottuna vaikuttaa siltä, että käsi jatkuisi alas vasemmanpuoleiseen levyyn. Ensimmäisestä kuvasta (ks. ylhäällä) sen näkee ehkä parhaiten.


Jeps, yksi itseni ylitys jälleen tehty :)


2 kommenttia:

  1. Tosi hieno! Älä vaan poista! :D
    Alemmuuskompleksi tulee aina näistä muiden töistä, ite kun ei saa mitään aikaan...:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Kiellän sua ehdottomasti tuntemasta alemmuuskompleksia! Siihen kun ei ole mitään syytä :D

      Poista