Uusista kengistä. Tai liian suurista saappaista.

Kyllä, tämä postaus kertoo todellakin vain uusista kengistä.
Allekirjoittanut nimittäin löysin pitkän etsinnän jälkeen juuri ne oikeanlaiset ja -näköiset talvikengät. Vastaavanlaisia ”duckbootseja” on toki pilvin pimein, mutta mistäs sen sitten tietää, miksi juuri nämä tuntuvat täydellisiltä. Ne nyt vain ovat.

Jo heti tähän väliin kerron koko tarinan parhaan osion: täydelliset kengät löytyivät huikeasta alennuksesta! Ja verkkokaupassa oli vielä jäljellä omaa kokoa! Mieletön mäihä.

Paitsi että ”mäihän” hehkuttaminen oli jotensakin ennenaikaista.
Paketissa oleva täydellinen kenkäpari oli yhden koon liian iso.
Joo, tilasin oikean koon. Joo, tilausvahvistuksessa oli oikea koko. Joo, laatikossa oli silti väärä koko.
Välitön reklamaatio, pyyntö kenkien vaihdosta oikeaan kokoon tai vastaavaan pariin samalla alennetulla hinnalla.
Juu, ei onnistu.
Täydellistä kenkää ei ole jäljellä enää yhtään paria.
Kiitos, maailmankaikkeus.

Ihan hyväthän nää on.
Ei nää niin isoilta näytä? Eihän? Joo, ei munkaan mielestä.
Nää on kuitenki talvikengät, ja talvikengät saa olla isot. Ja ison näkösetkin. Siis jos olis ison näköset - mut näähän ei oo. Eiks niin? Ei, ei munkaan mielestä.
Nää oikeestaan pitääkin olla vähän isommat ku yleensä.

Ja niin allekirjoittanut teki päätöksen, ettei aio palauttaa täydellisiä kenkiä - vaikka ne ovatkin koon liian isot ja  e-h-k-ä  myös vähän ison näköiset.
Tämä yksi lähes opiskelijabudjetilla elävä opiskelija-yrittäjä siis kulkee seuraavat talvet täydellisissä, joskin paksuilla villasukilla täytetyissä kengissä. Kengissä säästetyt rahat voi sitten taas kuluttaa taiteilijatarvikeosaston järkyttävän kalliisiin (ylihintaisiin) akvarellipapereihin, luonnoslehtiöihin ja kaiken maailman väreihin ja tusseihin. Sitä se opiskelu teettää. 

Tosin jos heittäisin marttyyriyden viitan nurkkaan, saattaisin todeta, että todellinen syy liian suuriin saappaisiin on kuitenkin se, että ne vaan on niin - täydelliset.