Kuulumisia.

Kauhean pitkä väli edelliseen postaukseen...
Pahoittelut, te, jotka seuraatte blogia aktiivisemmin!
Venähtäneet postausvälit lienevät blogimaailmassa melko anteeksiantamattomia, olen ymmärtänyt :)
Mutta kiirettä on pitänyt, sanotaan.

Takana on ihan uskomaton kevään loppurutistus koulussa ja töissä. Uskomaton siinä mielessä, etten voi uskoa olevani vielä elossa. Ja tämä siis täysin kuvainnollisesti, tietenkin.
Tiedän, että olen jo saanut jonkinlaisen "robotin" maineen, sen verran kiihkeää on työntekorytmi ollut viime viikkoina. Jeps, melko kyseenalainen maine :) En missään nimessä halua leimautua miksikään yli-ihmiseksi. Koska en ole sellainen. Mutta jostain se jaksaminen vain kumpuaa, kun tekee sitä, mistä tykkää. Ja mä tykkään työstäni. Siis molemmista. Ja vielä koulustakin.

Muutamien viime viikkojen saldona on useita valmiita isoja kouluduuneja, parin lehden taitto ja muutamia muita oman lafkan töitä sekä parisenkymmentä julistetta, käsiohjelmaa ja esitettä "siihen toiseen duuniin".
Koulutöiden deadlinet tuntuivat vain seuraavan toisiaan ja välillä tuntui, ettei yöt riitä. Koska yötöiksihän moni meni, tietenkin - lasten kanssa vietetystä ajasta kun en ole koskaan halunnut tinkiä; työt aloitetaan vasta sitten, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Aina.
Ihmettelenpä siis, jos naapurit eivät ole ihmetelleet, mitä autotallissa öisin tapahtuu - välillä siellä on maalattu täysikokoista kankaasta tärkättyä miesvartaloa (visuaalisen muotoilun oma taideprojekti) ja välillä teoskopioita (kunnon hikipajameininki), välillä paukutettu kehyksiä ja kiilapuita edellisiin.
Kun joinain viikkoina on ollut kolmekin kritiikkiä (kritiikki = valmiin työn 'julkinen' esittely, kommentointi ja arviointi), tuntee viikonloppuna tehneensä t-ö-i-t-ä. Isolla Teellä. Ja sitten on pitänytkin alkaa jo työstää/viimeistellä taas seuraavaa projektia. Huoh. Mutta kaikista on nyt selvitty (noo, itse asiassa kaksi deadlinea on vielä edessä) ja kaikista projekteista on ollut hyötyä.

Mitä muuta? Pari viikkoa sitten muutaman sadan hengen kevätjuhlan juonto - jota jännitin aivan turkasesti! Olin vetelänä oikeastaan koko päivän ja luulin jo, etten selviä iltaan ja itse juontoon asti - mutta jostain ihmeestä se tsemppi aina löytyy ja koko homma meni ilmeisesti aika hyvin. Näin olen kuullut - itse en tosin muista :) Osittain siihen auttaa tietenkin kokemus, osittain se, että on hyvät muistiinpanot, joita on hieman jopa harjoitellut. Mutta pitkästä aikaa todella hermoja raastavan stressaavan jännittävän haastava kokemus.

Ai niin, kouluun liittyen tuli muuten mieleeni taas pari kommenttia/kysymystä kevään ajalta. Koska niitä on kysytty pariinkin otteeseen (ja koska en ole "livenä" aina osannut vastata kovin hyvin), ajattelin taas vastata kollektiivisesti. Ihanaa on se, että joku on kiinnostunut ja kysyy!
Ensimmäinen kommentti liittyi keskusteluun, jossa puhuttiin kurssien määrästä ja koulusta yleensä. Menin ihan jäihin, kun sain kommentin 'onpa teillä rentoa, kun on vaan yksi kurssi keskiviikkoisin'. Mä en osannut yhtään kommentoida, koska en ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa. Miten yleensä kukaan voi sanoa Muotsikassa opiskelun olevan "rentoa" :) Vasta jälkeenpäin tajusin, että kaikki eivät välttämättä tiedä taideaineiden opiskelun eroavan muista kouluista. Pahoittelut siis - olisi pitänyt selittää tarkemmin.
Kun siis vaikkapa tradenomiopinnoissa päivässä voi olla tunti englantia, kaksi tuntia ruotsia, kaksi tuntia liiketaloutta ja tunti tilastomatematiikkaa, taidepainotteisessa koulussa on pääsääntöisesti vain yhtä ainetta per päivä. Jos siis on "yksi kurssi keskiviikkoisin" se tarkoittaa, että koulua on keskiviikkona klo 9-17 ja sinä aikana on vain yhtä ainetta. Enempää ei siis päivään mahdu, vaikka haluaisikin. Aine voi olla vaikkapa Elävän mallin piirustus. Ja perjantaisin voi olla vaikkapa Kuvitustekniikkaa. Ja niin edelleen.
Joskus jotakin ainetta voi olla myös esim. kaksi kokonaista päivää peräkkäin. Tai koko viikon. Ja silloin siis työsteään sitä samaa ainetta aamusta iltaan, joka päivä. Luova työ vaatii oman aikansa - mutta tämä tietenkin myös ihan käytännön syistä:  ei ole mahdollista levittää kaikkia maalipurkkeja, suteja, kankaita ja papereita kahdeksi tunniksi ja sitten naps, kamat kasaan ja seuraava tunti. Ei. Projektia työstetään koko päivä, jokainen omassa tahdissaan ja oman työtapansa mukaan. Aamulla aloitetaan; opettaja on paikalla jeesaamassa ja no, opettamassa, mutta jokainen vastaa oman työnsä etenemisestä ja pitää tauot omaan työhönsä parhaiten sopivana aikana (vaikka nyt maalin kuivumisen tai totaalisen aivojen tyhjäkäynnin aikana).
"Rentoa", joo, tavallaan - muttei sitten ihan kuitenkaan. Deadline on pyhä, meille on opetettu. Työn on valmistuttava annettuun päivään mennessä. On aivan sama millä ajalla sen teet, mutta sen on oltava valmis silloin kun sen on oltava valmis. Ei siis kauhean rentoa, kuitenkaan. Käytännössä lähinnä yötöitä.

Toinen kysymys liittyi tentteihin; onko keväällä paljon luettavaa ja paljon tenttejä.
Vastaus on ei. Molempiin.
Pitkälti vastaus jo onkin tuossa edellisessä - mutta "luovien alojen koulussa" ei juurikaan lueta. Eikä kirjoiteta. Paitsi typografian kurssilla. (Tietysti muutamia satunnaisia luentomuotoisia ja yleissivistäviä kursseja lukuunottamatta.) On toki erilaisia kursseja ja erilaisia kurssitehtäviä, mutta karkeasti yleistäen moni kurssi etenee niin, että työtä tekemällä oppii. Kurssin alussa annetaan tehtävä ja sille deadline. Kurssin aikana opettaja tietenkin opettaa, saattaa jopa luennoida jonkin verran ja ohjaa työn tekemistä - mutta jokainen tekee työnsä itse. Päättää miten sen tekee, millä välineillä (jos se on valittavissa), koska ja kuinka kunnianhimoisesti - briiffin (tehtävänannon) raameissa, tietenkin. Kukaan ei tenti, ei vaadi kirjoittamaan esseitä, ei pidä pistokokeita eikä kysele läksyjä: "tentti" on se, että oma työsi on valmis annettuun deadlineen mennessä ja esittelet sen kritiikkipäivänä. Joskus kurssiin saattaa kuulua useita pienempiä tehtäviä, muutama isompi tai sitten vain yksi todella "iso" ja vaativa työ. Kaiken sen opin, jota tarvitset työn tekemiseen saat osittain opettajalta (usein ns. perustavaa laatua olevan teoriaopin), mutta osittain joudut hakemaan sen myös itse. Joudut ehkä lukemaan väriteoriaa tai joudut tutkimaan jonkin taiteilijan tuotantoa tai tutkimaan, miten joku juttu on tehty. Mitä milloinkin. Opettaja saattaa auttaa käytännön asioissa, kuten opettaa jonkin sivellintekniikan, opastaa Photarin kanssa, kertoa miten jokin maali kannattaa laimentaa tai millainen kipsiseoksen koostumuksen tulee olla - mutta kuitenkin pääoletus on se, että jokainen ottaa sen opin, jonka kokee tarvitsevansa. Kukaan ei voi opettaa väkisin tekemään hyvää julistetta. Ja se osaamisen taso - tai ainakin yritteliäisyyden taso - arvioidaan sitten kritiikissä.
Alasta riippuen työt ovat tietenkin ihan erilaisia. Kalustemuotoilijat tuskin tekevät kirjagrafiikkaa, mutta meillä 'iso työ' voi olla vaikkapa ennalta määrätyn kirjan kuvitus. Täysin vapaasti toteutettava oma taideprojekti. Yrityksen visuaalisen ilmeen sunnittelu. Teoskopio. Oma näyttely. Lehtikonseptin rakentaminen.
Ei, tenttejä ei ole. Vain pirusti tekemistä.

Tulipas pitkää jaarittelua lähes tyhjästä.
Eikä tämän nyt pitänyt olla mikään oman erinomaisuuden ja jaksamisen ylistys - mutta sellainen tästä näköjään tuli. Höh. No, jospa lainaisin kuuluisaa vanhaa kansaa ja toteaisin vain 'kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse'.
Eli olkoon sitten niin: hyvä minä! Olenpas ollut koko kevään erittäin jaksavainen!




Nämä piirrokset tein painotyöprosessi-kurssin tehtävää varten. Viikossa piti toteuttaa täysin vapaavalintainen pieni opus aiheesta "Keskiviikko" - näissä piirroksissa idea oli, että jokaisella kirjaimella on oma luonteensa ja kansallinen identiteettinsä.
Varsinainen pääpaino ei ollut tällä kertaa kuvituksessa, vaan tästä omatekemästä opuksesta tehtävän oikeaoppisen painoarkin tekemisessä.
Joten vähän hätäseen tehtyjä, myönnetään.