On niin vaikeaa olla maailman järkevin ihminen.

Olin syvästi järkyttynyt ja stressitasoni nousi, kun pari päivää sitten luin Kauppalehdestä, että Tjäreborg on saanut ’aikuisten lomia’ markkinoivalla kampanjallaan aikaan vihaisen palautetulvan ja sitä on jopa uhattu boikotoida. Siis mitäh?? Kyllä; jutun mukaan mm. vauva-aiheisella keskustelupalstalla on suhtauduttu erittäin vihamielisesti moiseen kampanjaan ja naispuolinen pastori on pyytänyt boikotoimaan Tjäreborgia tällaisen - ilmeisesti hänen mielestään - suoraan saatanasta olevan palvelukonseptin johdosta. MIKSI IHMEESSÄ? Veti ihan sanattomaksi. Olen itsekin nähnyt näitä mainoksia ja muistan ne oikein hyvin: niissä siis mainostettiin lomia pariskunnille, jotka matkustavat kahdestaan; ilman lapsia. Miten ihmeessä se, että mainoksessa leikkimielisesti ”leikataan” lapset pois ruudusta voi loukata ketään? Miksi ihmeessä firmaa pitäisi boikotoida? Toki ymmärrän, että kovin herkässä tilassa olevasta voi tuntua, että kampanja kannustaa jättämään lapset kotiin - ja rohkaisee aikuisia itsekkäästi unohtamaan lapset. Mutta eihän kampanjassa toki siitä ollut kyse.

Vai onko boikotoijan mielestä siis niin, että kukaan ei saisi koskaan tehdä mitään ilman lapsia? Entäs ne, jotka eivät halua lapsia? Tai eivät voi saada lapsia? Tai ne parit, joiden lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa? Nämä aikuiset paritko eivät koskaan saisi matkustaa kahdestaan - ja sellaiseen kohteeseen, jossa hotellin uima-allas ei vilise uimavaipoissa roiskivia tenavia? Mainoksessa ”pois-leikattavat” lapsethan eivät toki välttämättä tarkoita parin omia lapsia - se voi viitata myös muihin lapsiin, eikö? Viitata siihen, että maailmassa on myös kohteita, joita ei ole ensisijaisesti tarkoitettu lapsiperheille - esim. lapsille sopivien uimarantojen, palvelujen tai lapsiperheitä kiinnostavien kohteiden niukkuuden takia. Pitäisikö boikotoijan mielestä ihan joka paikassa olla aina myös lapsiperheitä ja jokaikisen paikan olla lapsiystävällinen? Tuolla logiikallahan lapset voisivat samalla alkaa harrastaa syvänmerensukellusta, vuorikiipeilyä ja laskuvarjohyppyä - ja kaikki lapset tulisi tietenkin päästää jonon ohi yökerhoihin, bordelleihin ja kauhuelokuviin. Miksi se rassaa lapsiperheitä, jos jossakin päin maailmaa on paikka, jossa aikuiset ihmiset lomailevat keskenään, ilman lapsia? Kahden pienen lapsen äitinä näitä mainoksia ei ehkä ole suunnattu juuri minulle, mutta mielestäni on aivan loistavaa, että ”lapsettomille” pariskunnille on myös omia kohteita ja ihan omia paikkoja: vaikka itse nautin omista lapsistani ja heidän seurastaan enemmän kuin mistään muusta, en toki ole niin naiivi, että luulisin kaikkien muidenkin nauttivan - ja himoitsevan juuri meidän perhelomillemme. 

Luulen, että tällainen reaktio on osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Välillä nimittäin tuntuu, että pienten lasten äidit käyttäytyvät ihan oudosti.

Itseltäni varmaan puuttuu jokin geeni, kun en ole koskaan ymmärtänyt - vaikka olen pienten lasten äiti itsekin - mikä saa älykkäinäkin pitämäni naiset käyttäytymään täysin idioottimaisesti omien lastensa kohdalla. Kyse ei todellakaan ole suuresta ’ongelmasta’ eikä edes mistään vakavasta, mutta en vain tajua, mikä saa järkevät ihmiset puhumaan typeriä ja lausumaan lapsellisia.

Mistä minä nyt sitten puhun? No esimerkiksi kommenteista kuten nämä:

”Mun kaksivuotias tyttäreni on todella lahjakas liikunnallisesti.”
Okeeei…
Voin toki olla väärässäkin, mutta luulisinpa, ettei edes parhainkaan lastenlääkäri pysty sanomaan kaksivuotiaasta mihin lapsen lahjakkuudet suuntautuvat. Kaksivuotiashan on vasta täyttä höyryä kehittymässä - niin liikunnallisesti, viestinnällisesti kuin muidenkin taitojen osalta. Joku kävelee jo 10 kuukauden iässä, joku vasta 2,5-vuotiaana: eikä kumpikaan näistä ole toistaan lahjakkaampi. Lapset kehittyvät yksilöllisesti ja kukin omaan tahtiinsa: toinen nopeammin toisella osa-alueella, toinen taas toisella.
Ja hei, ei tarvi olla edes lastenpsykiatrian tohtori tajutakseen tämän.
Eikö muut äidit tajua, että joka ikisen äidin mielestä oma lapsi on ”lahjakas” - milloin milläkin osa-alueella?

”Mun poika on kyllä oikea apina.”
Olen tullut siihen tulokseen, että tämä on (heikko) yritys piilottaa itsekehu (=oman lapsen kehuminen) ”hassuun” kontekstiin. Se, mitä tällä mitä ilmeisimmin oikeasti tarkoitetaan, on: ”mun poika on ihan älyttömän taitava kiipeilijä, ikäistään paljon kehittyneempi (kato nyt, vasta kolme mutta kiipeilee jo kuin 7-vuotias), paljon parempi kuin kukaan muu lapsi.” Eli vähän niin kuin edellinen kommentti, mutta peitellymmässä muodossa.
Reppanat eivät vain tajua, että tämän saman kommentin olen kuullut joka ikiseltä pienen tytön tai pojan vanhemmalta viimeisen vuoden aikana. Päätelmä: joka ikinen lapsi on ”ihan apina” - hyvä kiipeilemään, koska - kas kummaa - sitähän lapsi luonnostaan tekee.
Eikö muut äidit tajua, että jokaisen äidin mielestä oma lapsi on aina paras kaikessa?

”Meidän lapset on nii-iin kauniita.” tai ”Ne kauneimmat lapset on meidän.”
(kyllä, nämäkin on sanottu ihan vakavalla naamalla, ilman pilkettäkään silmäkulmassa)
Jusst.
Mitä tähän nyt sitten oikein voisi sanoa? Ettäkö ihan tosissaan nämä äidit kuvittelevat, etteivät kaikki muutkin äidit pidä omia lapsiaan maailman kauneimpina? Vielä kauniimpina kuin nämä ”kauneimmat” lapset? Että kaikki muut maailman äidit ajattelevat ”kylläpä mulla on rumia lapsia, voi että kun mulla olisi yhtä kauniita lapsia kuin nuo”? Että muut äidit vertailevat lapsiaan muiden lapsiin, kadehtivat ja tulevat juuri tuohon tulokseen: että juuri nuo lapset ovat ne maailman kauneimmat? Juu, varmaankin näin.
No ei todellakaan. Joka ikinen maailman äiti - olipa lapsi minkänäköinen, -kokoinen tai -rotuinen, terve tai sairas, nuori tai vanha - ajattelee aivan samalla tavalla: minun lapseni on kaunein maailmassa. Ja niin sen pitääkin olla! Äiti, joka ei niin ajattele, ei oikein edes ole äiti.

Rakkaat kanssaäidit: sitähän se äidinrakkaus on. Oma lapsi on AINA kaunein, lahjakkain, paras, taitavin (kas kummaa; niin mielestäni myös minun lapseni). Lastaan saa rakastaa yli kaiken ja omaa lastaan saa ihan luvan kanssa pitää erinomaisempana kuin muiden lapset - sitähän se äidinrakkaus on. Mutta asian voi tiedostaa - että näin tekee jokainen muukin äiti. Oman lapsen rakastaminen ei vaadi urpoa käyttäytymistä eikä tyhmyyksien laukomista lapsia vilisevässä väkijoukossa.

Nyt lähden taas katselemaan säälien ympärilleni ja ihmettelemään, kuinka omat lapseni voivatkaan olla niin paljon kauniimpia kuin muiden lapset.