Kohteliaisuus vai loukkaus?
Nythän ei ole niin, että joku minulle juuri sanoi näin ja nyt kiukkua kihisten haluan nakella niskojani ja huutaa maailmalle kokemaani vääryyttä. Ei. Olen vain viimeisen viikon aikana kuullut tämän lausahduksen monta kertaa, milloin missäkin ja milloin kenestäkin puhuttaessa. Ja tein sen virheen, että aloin ihan oikeasti ajatella. Siis tätä lausahdusta. Että mitä se sitten tarkoittaa.
Eikö joku voi vain olla hyvännäköinen? Että sitä joko on hyvännäköinen tai ei ole? Pitääkö kehun perään aina liittää tuo määre: että et sinä ihan oikeasti hyvännäköinen ole, mutta ikäiseksesi kyllä - kaikkiin vaaleanharmaisiin eccoihin pukeutuneisiin mummoihin ja ennen aikojaan vanhentuneisiin lähiöruusuihin verrattuna. Että siinä omassa kategoriassasi - vanhat ja rupsahtaneet, mutta vielä juuri ja juuri ilman vilunväreitä katsottavissa olevat - olet ihan kärkipäässä.
Kai nyt jokainen ymmärtää ilman sen kummempia määreitä ja selittelyjäkin, ettei alle kaksikymppistä ja päälle viisikymppistä voi millään tunkea samaan kategoriaan, millään elämän osa-alueella - eikä varsinkaan ulkonäöstä puhuttaessa. Että viisikymppisen ulkonäköä kehuttaessa ei tietenkään olla vertaamassa häntä kaksvitoseen; mitäs tolkkua siinä olisi? Tämä ”ikäiseksesi” kehun perässä vastaa mielestäni samaa, kuin jos joka kerta naista kehuttaessa sanottaisiin: oot kyllä noin tavikseksi tosi hyvännäkönen. Että mallithan nyt on eri luokkaa, mutta tavalliseksi naiseksi oot ihan ookoo. Eihän nyt kukaan kai pidä mallienkaan habitusta minään ulkonäköstandardina? Vai pitääkö???
Tämän syvällisen pohdiskelun tuloksena olen itse sitä mieltä, että tuo ”ikäisekseen” vie pahasti kohteliaisuudelta terän. Se oikeastaan heilauttaa koko kohteliaisuudeksi tarkoitetun lausahduksen loukkauksen puolelle. Voi toki olla, että olen taas täysin naisellisten geenieni vietävänä ja ajattelen asiaa i-h-a-n liikaa. Mutta ”ikäisekseen” vie turhaan huomion naisen ulkonäöstä naisen ikään - ja onko nyt sitten niin, että kolmenkympin rajapyykin jälkeen nainen ei saisi hetkeksikään unohtaa ikäänsä? Ja olla vain - nainen?
Jos haluat ihan oikeasti kehua naista, voit sanoa vain: ”tosi hyvännäköinen”. Piste.
Nythän ei ole niin, että joku minulle juuri sanoi näin ja nyt kiukkua kihisten haluan nakella niskojani ja huutaa maailmalle kokemaani vääryyttä. Ei. Olen vain viimeisen viikon aikana kuullut tämän lausahduksen monta kertaa, milloin missäkin ja milloin kenestäkin puhuttaessa. Ja tein sen virheen, että aloin ihan oikeasti ajatella. Siis tätä lausahdusta. Että mitä se sitten tarkoittaa.
Eikö joku voi vain olla hyvännäköinen? Että sitä joko on hyvännäköinen tai ei ole? Pitääkö kehun perään aina liittää tuo määre: että et sinä ihan oikeasti hyvännäköinen ole, mutta ikäiseksesi kyllä - kaikkiin vaaleanharmaisiin eccoihin pukeutuneisiin mummoihin ja ennen aikojaan vanhentuneisiin lähiöruusuihin verrattuna. Että siinä omassa kategoriassasi - vanhat ja rupsahtaneet, mutta vielä juuri ja juuri ilman vilunväreitä katsottavissa olevat - olet ihan kärkipäässä.
Kai nyt jokainen ymmärtää ilman sen kummempia määreitä ja selittelyjäkin, ettei alle kaksikymppistä ja päälle viisikymppistä voi millään tunkea samaan kategoriaan, millään elämän osa-alueella - eikä varsinkaan ulkonäöstä puhuttaessa. Että viisikymppisen ulkonäköä kehuttaessa ei tietenkään olla vertaamassa häntä kaksvitoseen; mitäs tolkkua siinä olisi? Tämä ”ikäiseksesi” kehun perässä vastaa mielestäni samaa, kuin jos joka kerta naista kehuttaessa sanottaisiin: oot kyllä noin tavikseksi tosi hyvännäkönen. Että mallithan nyt on eri luokkaa, mutta tavalliseksi naiseksi oot ihan ookoo. Eihän nyt kukaan kai pidä mallienkaan habitusta minään ulkonäköstandardina? Vai pitääkö???
Tämän syvällisen pohdiskelun tuloksena olen itse sitä mieltä, että tuo ”ikäisekseen” vie pahasti kohteliaisuudelta terän. Se oikeastaan heilauttaa koko kohteliaisuudeksi tarkoitetun lausahduksen loukkauksen puolelle. Voi toki olla, että olen taas täysin naisellisten geenieni vietävänä ja ajattelen asiaa i-h-a-n liikaa. Mutta ”ikäisekseen” vie turhaan huomion naisen ulkonäöstä naisen ikään - ja onko nyt sitten niin, että kolmenkympin rajapyykin jälkeen nainen ei saisi hetkeksikään unohtaa ikäänsä? Ja olla vain - nainen?
Jos haluat ihan oikeasti kehua naista, voit sanoa vain: ”tosi hyvännäköinen”. Piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti