"Mitä jalometallikorut tarkoittaa?"

Olin aivan häkeltynyt kun kuulin tämän kysymyksen jokin aika sitten - hetken jo ehdin luulla, että kyseessä oli jonkinlainen kepponen. Sinänsä täysin aiheellinen eikä missään nimessä ”tyhmä” kysymys, mutta itse ei vain aina tule ajatelleeksi, etteivät kaikki kuluta päiviään hopeaa työstäen - eikä jalometallien ja korujen maailma siis ole kaikille ”jokapäiväistä kauraa”. Kiitän todella lämpimästi tästä kysymyksestä! Se nimittäin antoi myös itselleni loistavan mahdollisuuden oppia jotakin kommunikoinnin ja viestinnän tärkeydestä. Siltä varalta että lukijoissa on myös muita, joita asia kiinnostaa, kirjoitan tänään jalometalleista.

Aihe on kovin laaja ja siitä olisi paljon kerrottavaa, eikä tiivistäminen ja ”lyhyesti kirjoittaminen” kuulu vahvuuksiini - mutta yritän pitäytyä pääasioissa, ja vieläpä karkeasti yksinkertaistaen (tämä myös huomiona kaikille ”kemiatietäjille” - paljon on asiaa jätetty pois). Mikäli et ole kiinnostunut aiheesta, suosittelen että lopetat lukemisen nyt - luvassa on nimittäin lähes pelkästään tiukkaa asiaa… Kovin tarkka kemian luento ei varmasti kiinnosta ketään, mutta jonkinlainen taustatieto on mielestäni kuitenkin olennaista - jotta voi helpommin ymmärtää jalometallien ”idean”. Siis esimerkiksi sen, miksi ne ovat arvokkaampia kuin muut metallit.

Jalometallit ovat alkuaineita. Alkuaineet taas ovat aineita, joilla on tietty kemiallinen rakenne (joka poikkeaa muista) - yksinkertaistetusti alkuaineet ovat aineita, joita ei voida jakaa tai muuttaa toiseksi aineeksi kemiallisen prosessin avulla. Kaikki tunnetut alkuaineet on taulukoitu alkuaineiden jaksolliseen järjestelmään, ryhmiteltynä niiden elektronirakenteen mukaan. Alkuaineet voivat olla kaasuja (kuten helium), nesteitä (kuten elohopea) tai kiinteitä (kuten esim. metallit).

Huomioi, että kun puhutaan alkuaineiksi luettavista metalleista, ne eivät tarkoita samaa ”metallia” jota käytämme jokapäiväisessä elämässämme - sana ”metalli” tarkoittaa arkipuheessa myös kaikkien tuiki tavallisten esineiden ja laitteiden valmistuksessa käytettyjä metalliseoksia kuten pronssi, teräs, messinki, jne. Nämä metallit joita tarkoitamme jokapäiväisessä puheessamme ovat metalliseoksia, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta alkuaineesta. Yksinkertaistetusti voisi siis sanoa, että alkuaineet ovat täysin ”puhtaita”, niissä ei ole muita aineita - ne ovat siis ikään kuin ”luonnonvaroja”, joista osa on harvinaisempia kuin toiset; niitä ei voi ’valmistaa’. Esimerkiksi kultaa ja hopeaa ei voi tehtaassa ’tehdä’, vaan sitä joko löytyy kallioperästä esim. louhinnan yhteydessä tai sitten ei. Pronssia ja messinkiä taas voi ’tehdä’: ne valmistetaan sekoittamalla eri alkuainemetalleja keskenään (pronssi on yleisimmin kuparia ja tinaa, messinki taas on kuparin ja sinkin seos).

Jaksollisen järjestelmän metallit jaetaan epäjaloihin ja jaloihin metalleihin tiettyjen kemiallisten ominaisuuksien mukaan - metallien ”jalouksia” ei siis ole vain joku keksinyt business-mielessä, vaan luokittelu perustuu metallien ominaisuuksiin. Jalometallien ominaisuudet ovat muihin aineisiin verrattuna superior-luokkaa, ja siksi  ne ovat paitsi haluttuja, myös arvokkaita - vähän niin kuin Ferrarin ominaisuudet ovat superior-luokkaa perus-Mazdaan verrattuna. Jaloiksi metalleiksi luetaan useita eri metalleja (joista suurin osa on varmasti monille täysin tuntemattomia) kuten osmium, rutenium ja rodium, mutta meille kaikille tunnettuja jalometalleja tästä listasta ovat kulta, hopea, platina ja palladium.

Jalometallikorut ovat siis koruja, jotka on valmistettu jalometallista: kullasta, hopeasta, platinasta tai palladiumista. Koska nämä alkuaineet ovat puhtaimmassa muodossaan niin ”pehmeitä” ja esim. koruntyöstöön soveltumattomia, niihin täytyy lisätä pieni määrä jotakin seosainetta. Seosmetalli tekee esim. kullasta ja hopeasta kovempaa (ja siten kestävämpää ja helpompaa työstää) - ja myös raaka-aineena edullisempaa. Seosainetta lisätään kuitenkin sen verran vähän, että tuloksena syntynyttä metalliseosta voidaan vielä kutsua kullaksi ja hopeaksi, ja jalometallien ominaisuudet säilyvät. Mutta ”ihan oikeasti” siis myös kaikki koruissa käytetyt jalometallit ovat metalliseoksia.

Suomen lain mukaan näistä jalometalleista valmistetut tuotteet (ts. korut, aterimet, pöytähopeat, koriste-esineet, jne.) tulee leimata pitoisuusleimalla. Arkipuheessa käytetään edelleen kullan pitoisuuden (=puhtauden) määrittelyssä karaatteja: yksi karaatti on yksi kahdeskymmenesneljäsosa (1/24) painosta. Karaateista puhuttaessa siis ”24 karaatin” kulta tarkoittaa (lähes) täysin puhdasta kultaa. Nykyään jalometallituotteiden leimoissa karaattia ei kuitenkaan käytetä, vaan jalometallien pitoisuudet (=kuinka paljon esim. korussa käytetyssä jalometalliseoksessa on kultaa) ilmaistaan promilleina. Promille (‰) taas on massan tuhannesosa: se siis kertoo kuinka monta grammaa seosainetta on käytetty kilossa jalometalliseosta. Esimerkkinä; kun arkipuheessa puhutaan 18 karaatin kullasta, sen pitoisuus on ”virallisesti” 750‰ - tämän ymmärtää ehkä helpommin niin, että tällaisessa seoksessa kultaa on 75% ja 25% on seosainetta. Vaikka esim. 24 karaatin kullasta ei käytännössä voi valmistaa koruja etkä sellaisia kaupoista kyllä löydäkään, voi puhdasta kultaa toki käyttää moneen muuhun tarkoitukseen, esim. kultaukseen (=jokin tuote pintakäsitellään kullalla). Sivuhuomiona muistutan myös, että puhuttaessa kullan ”karaateista”, puhutaan aivan eri asiasta kuin timanttien painoa määrittävistä karaateista! Kullan kohdalla karaatti kertoo puhtauden, timanteista puhuttaessa painon: ”timantin karaatti” (=ct.) on gramman viidesosa, eli toisin sanoen yhden karaatin timantti painaa 0,20 grammaa.

Pitoisuusleima on käytännössä pienen pieni ”kaiverrus” jossakin kohtaa korua - siinä on aina kolme numeroa, jotka kertovat pitoisuuden (promillen merkki jätetään leimoista pois). Jos siis olet ostamassa vaikkapa ”14 karaatin kultaa” olevaa sormusta, siitä pitäisi löytyä pieni kaiverrus, jossa on numerot 585 (=kullan pitoisuus on 585‰ eli 58,5% on ”puhdasta kultaa” ja loput seosainetta). Ja ”18 karaatin kultaa” olevassa sormuksessa siis kaiverrus 750. Jos leimoja ei löydy, sormus ei ole sitä, mitä myyjä väittää. Pitoisuusleima on Suomen lain mukaan ainoa tapa merkitä jalometallikorut: leimoilla kuten ”SILVER” tai ”14K” ei siis ole mitään tekemistä jalometallien kanssa.

Tuotteiden leimausvaatimukseen on tietysti aivan looginen syy. Kuten aiemmin mainitsin, jalometallit ovat haluttua ja arvokasta tavaraa, paitsi ominaisuuksiensa vuoksi, myös koska niitä ei voi teollisesti valmistaa eikä niitä siis ole raaka-ainemarkkinoilla rajatonta määrää - kaikille lienee nyt jo selvää, että hopea on arvokkaampaa kuin teräs :-) Jotta kukaan ei yrittäisi myydä sinulle vaikkapa teräskorua hopeakoruna ja samalla nyhtää siitä hopeakorun hinnan, kaikki jalometallituotteet on leimattava ennen kuin ne asetetaan myyntiin. Suomessa tätä lakia valvoo Tukes (Suomen Turvatekniikan keskus), joka myös myöntää jalometallituotteita valmistaville ja myyville tahoille leimausoikeudet. Lain mukaan siis jokaisessa Suomessa jalometallituotteena myytävässä esineessä on oltava pitoisuusleima - mikäli leimaa ei vaikkapa hopeakorusta löydy, sitä ei kannata aitona hopeana ostaa; sanoipa tai vakuuttipa myyjä mitä tahansa. Tämä koskee myös ulkomailta Suomeen myyntiin tuotavia jalometallituotteita, eli myös ulkomaiset tuotteet on merkittävä Tukesin hyväksymällä tavalla: se, että myyjä vakuuttaa sinulle ’tämä-koru-on-aitoa-hopeaa-mutta-siinä-ei-ole-leimoja-koska-se-on-tehty-Meksikossa’, ei siis ole mikään selitys. Joko koru ei todellisuudessa ole hopeaa, tai myyjä tekee rikoksen yrittäessään myydä korua hopeakoruna ilman asianmukaisia merkintöjä. Luonnollisestikaan tällä ei ole mitään merkitystä, jos todella pidät korusta ja haluat sen - olipa se sitten hopeaa tai ei, ja maksoi mitä maksoi! Mutta älä uskottele itsellesi, että se on hopeaa - äläkä maksa siitä huimaa hintaa vain siksi, että uskot sen olevan hopeaa.

Esimerkkinä; viime vuonna viranomaiset tutkivat useita rihkamakorukaupoissa myytyjä koruja, joissa oli  leima ”SILVER” - asiakas oli harhaanjohtavasti luullut korun olevan aitoa hopeaa (ihmettelen tosin miksei halpa hinta yhtään kummastuttanut) mutta saikin korusta vakavan allergisen reaktion. Korut tutkittiin eivätkä ne - tietenkään - olleet aitoa hopeaa, ja ne vedettiin pois myynnistä. Lain mukaan siis myöskään harhaanjohtavaa leimausta ei saa käyttää - jos koru ei ole hopeaa, siinä ei voi lukea SILVER. Ja jo lukemasi perusteella sinäkin tiedät nyt, ettei noin leimattu koru ole aitoa hopeaa :-) Mutta jälleen; korun materiaalilla ei toki ole mitään merkitystä jos haluat sen! Älä kuitenkaan luule sen olevan hopeaa. Ja kuten mainitsemassani tapauksessa, esim. nikkeliallergisten kannattaa olla tarkkoja metallikoruja ostaessaan.

Suomessa valmistetuissa jalometallituotteissa tulee lain mukaan olla myös nimileima, joka kertoo tuotteen valmistajan. Lisäksi leimaukseen liittyy tiettyjä painorajoitteita ja muita säädöksiä, mutta näistä löydät halutessasi lisää tietoa esim. Tukesin verkkosivuilta www.tukes.fi (sieltä löytyy myös ajantasainen nimileimarekisteri). Muista myös, että EU:n sisällä jalometallien leimaustapa on melko yhtenäinen, mutta Suomen laki eikä mikään edellä lukemasi välttämättä päde ostaessasi korua ulkomailla. Inhorealistisesti ilmaistuna ulkomailla et voi oikeastaan mistään tietää onko sinulle tarjottu koru todella jalometallia vai ei - leimaustavat ovat todella kirjavat ja joissain maissa leimausta ei käytetä lainkaan. Tällöin sinun tulee vain käyttää omaa harkintaasi ja miettiä millaisista paikoista ja millaiselta myyjältä voit olettaa saavasi esim. aitoa kultaa. Katukauppiaalta viltin päältä et kultaa saa: lukipa koruissa sitten ihan mitä tahansa.

Luulenpa, että mielenkiintosi lopahti jo aikoja sitten, joten lienee parasta lopettaa tähän ;-) Mutta ihanaa jos jaksoit lukea tänne asti - ja vielä ihanampaa, jos kiinnostuit aiheesta etsiäksesi siitä lisää tietoa. Ja ennen kaikkea - toivottavasti tästä sai tyhjentävän vastauksen otsikon kysymykseen! Hauskaa loppuviikkoa!
-  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -

PS. tällä hetkellä vaatesäilytyksemme näyttää jotakuinkin tältä (plus röykkiöittäin lisää mustia roskapusseja)... Käynnissä on vaatekaappien vaihto: osa huoneen kaapeista on vaihdettu jo aiemmin ja nyt vaihtuu - vihdoin! - loput. En malta odottaa...