”Miten voin kotona testata onko koruni aitoa hopeaa?”

Tätä asiaa, hieman eri muodoissa, kysytään paljon. Olen joskus luvannut kirjoittaa aiheesta, joten otetaanpa se käsittelyyn nyt - kirjoitan selvyyden vuoksi mainiten vain korut, mutta kirjoitus pätee toki kaikenlaisiin esineisiin ja hopeaan yleensä.

Heti alkuun minun on masentavasti todettava ykskantaan, että mitään sellaista ”poppaskonstia” ei ole olemassa, jolla voisit kotona täysin luotettavasti testata onko jokin esine tai koru hopeaa vai ei, saati saada selville jalometallipitoisuuden. Kotimaiset, Tukesin nimileimarekisteristä löytyvien valmistajien valmistamat ja asianmukaisella jalometallileimalla leimatut tuotteet on jo testattu puolestasi: voit olla varma, että tuote on leiman mukaista jalometallia ja pitoisuus täsmää pitoisuusleiman kanssa. Mutta entäpä ne ”epäselvät” leimat tai leimattomat ja kenties vanhat korut?

Kuten jo mainitsin, ”tieteellisen tarkkaan” metalliesineen tutkimiseen ei kotioloissa ole mahdollisuutta, vaan se vaatii asianmukaiset laitteet ja alan asiantuntemusta. Metalliseoksen koostumus saadaan selville mm. röntgenfluoresenssispektrometrianalyysin (XRF) avulla - analyysiä käyttää mm. Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto), joka valvoo jalometallialaa Suomessa. Metalleja saatetaan tutkia myös erilaisilla kemikaaleilla, joiden käyttöön tarvitaan niinikään asiantuntemusta. Korujen testaus täysin luotettavasti asiantuntijalla maksaa, joten aivan mitä tahansa koruja tuskin kannattaa testattavaksi viedä: ellei korulla sitten ole erityistä tunnearvoa. Jos viet korun testattavaksi, se maksaa - vaikka testeissä kävisi ilmi ettei korusi olekaan hopeaa (tai muuta jalometallia).

Vaikka et kotikonstein täyteen varmuuteen pääsekään, on kuitenkin joitain yksinkertaisia keinoja, joilla voit testata asiaa ”käänteisesti”: saat melko helposti selville jos korusi takuuvarmasti EI ole hopeaa. Nämä ”testit” perustuvat hopean ominaisuuksiin jalometallina, eivätkä ole millään lailla ’virallisia’ tai ’tieteellisiä’ keinoja hopean tutkimiseen. Voit ajatella ”kotitestien” hyötyä lähinnä poissulkevalta kannalta: jos sinulla on esim. vanha koru, jonka arvelet/toivot olevan hopeaa ja haluaisit saada siitä täyden varmuuden (esim. myydäksesi sen), kannattaa ”tutkiminen” aloittaa jo kotona, ennen asiantuntijalle vientiä - mikäli kaikki alla mainitut ”testit” viittaavat siihen, ettei korusi ole hopeaa, ei korua kannata viedä asiantuntijalle asti. Voit onnitella itseäsi, koska säästit paljon rahaa ja vältit turhan testauttamisen. Jos taas testit (tai ainakin suurin osa) puoltavat korusi olevan hopeaa, voit harkita sen viemistä edelleen testattavaksi.

Huomioithan, että tässä kirjoituksessa mainittujen ”testien” perusteella ET voi sataprosenttisesti vakuuttua korusi aitoudesta, etkä esim. myydä koruasi ”varmasti aitona” hopeakoruna! Nämä vinkit ovat lähinnä ’maalaisjärjen käyttöä’ ja ne voivat antaa vain osviittaa, voiko korusi olla hopeaa.

Voit aloittaa ”testaamisen” koittamalla koruasi magneetilla. Monet metallit ja metalliseokset, kuten teräs, ovat magneettisia ja tarttuvat kiinni magneettiin - toisin kuin hopea ja kulta, joita magneetti ei vedä lainkaan puoleensa. Jos korusi ’liimautuu’ magneettiin kuin iilimato ihoon, se ei ole hopeaa: tai korun hopeapitoisuus on niin alhainen, ettei sitä voi kutsua hopeakoruksi. Magneetilla kokeilu ei yksinään kerro vielä mitään, koska hopean ja kullan lisäksi on toki myös muita metalleja, joihin magneetti ei tartu.

Suuntaa-antavana vihjeenä korusi aitoudesta voi pitää myös sen painoa. Hopean (kuten muidenkin jalometallien) ominaispaino on suurempi kuin epäjalommilla metalleilla, eli arkikielellä ilmaistuna hopea painaa enemmän kuin muut - ns. ”tavalliset” - metallit, kuten kupari, alumiini, rauta, jne. ja näiden seokset. Käytännössä siis esim. hopeasormus painaa huomattavasti enemmän kuin suurin piirtein samankokoinen rihkamasormus ’henkkamaukan’ koryhyllystä. Ammattilainen ja paljon korujen - tai yleensä metallien - kanssa tekemisissä oleva osaa usein jo metalliesinettä kädessä pitäessään summittaisesti painon perusteella arvioida, minkä tyyppisestä metallista voisi olla kyse; ei tietenkään metalliseoksen tarkkaa koostumusta eikä korun hopeapitoisuutta, mutta tunnistaa esimerkiksi sormuksen painon perusteella, voiko se yleensäkään olla jalometallia vai onko kyse ”rihkamasta”. Normaalisti harva kiinnittää korujensa painoon kädessä mitään huomiota, mutta pienellä harjoittelulla ja eri esineiden vertailulla keskenään oppii nopeasti huomaamaan eri metallien painoeroja. Varmasti aidoksi tietämäänsä hopeasormusta voi vaikkapa pitää toisessa kädessä ja toisessa samaan aikaan lasten rihkamasormusta: vaikka kumpikaan ei varsinaisesti ole kovin ”painava”, huomaa pian kuitenkin painoeron niiden välillä. Jos koru on hieman isompi eikä käsikopelolla painoeroa oikein tunnu hahmottavan, avuksi voi ottaa vaikkapa digitaalisen keittiövaa’an (aivan pienten korujen punnitukseen keittiövaa’an tarkkuus ei riitä). Jos keskenään verrattavat korut ovat kovin erikokoisia ei painon vertailu ole tarkoituksenmukaista, mutta suurin piirtein samantyyppisten korujen kanssa hahmotat kyllä pian, mitä jalometallin ”painavuudella” tarkoitetaan. Hopeapinnoite ei vaikuta juurikaan korun painoon (hopeoitu koru), koska hopeointikerros on aina hyvin ohut. Vaikka korun pinnassa olisikin aitoa hopeaa, korun paino saattaa paljastaa sen ”rihkamaksi”.

Lasten halpa rihkamakoru.

Ylläolevan korun mallista hiekkamuottiin hopeavaluna tehty versio (täysin samankokoinen siis),
sterling-hopeaa. Paino n. 5g enemmän kuin alkuperäisen rihkamakorun
(punnittu ennen ripustuslenkin kiinni juottamista).

Hopea on parhaiten lämpöä johtava metalli, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että hopea kuumenee todella nopeasti ja vastaavasti myös kylmenee nopeammin kuin mikään muu tunnettu metalli. Tämän voit todeta esimerkiksi saunassa: jos kaulassasi on aito hopeakoru, löylyä heittäessäsi se kuumenee heti ja tuntuu polttavalta. Samoin käy, jos avaat kuuman uunin luukun; kaulassa oleva hopeakoru tuntuu kuumalta iholla. Voit toki tehdä ”vertailevaa tutkimusta” myös saunassa, mutta lämmönjohtavuuden voi havaita mm. asettamalla pöydälle pitkäksi suoristetun hopeaketjun toiseen päähän jääpalan ja laittamalla sitten ketjun muutaman kymmenen sekunnin kuluttua kaulaan: koko ketju tuntuu kylmältä iholla, vaikka jääpala oli vain ketjun toisessa päässä n. parin sentin matkalla. Kädellä koskiessa lämmönvaihtelua ei kunnolla huomaa; parhaiten sen voi todeta kaulalla tai muulla kättä herkemmällä ihoalueella. Vertailemalla lämmönjohtavuutta voi saada osviittaa korun valmistusmetallista, mutta se vaatii hieman aikaa ja viitseliäisyyttä. Käytännön esimerkki vertailusta voisi olla myös esim. lusikka: aidon hopealusikan varsi kylmenee n. 5-10 sekunnissa, kun lusikan ”lapaan” laittaa jääpalan - hopeoidun lusikan varren kylmeneminen vie jo yli 30 sekuntia.

Hopea on myös erittäin hyvin sähköä johtava metalli ja sitä voi mitata asiaan tarkoitetuilla mittareilla: useista isäntien (ehkä emäntienkin) työkalupakeista tällaisia mittareita löytyy, joten jos intoa ja osaamista sähkövirran mittaamiseen riittää, myös tämä ominaisuus voi antaa viitteitä siitä, onko korussasi käytetty aitoa hopeaa vai ei. Tähänkin tarvitset vertailupohjaksi jonkin varmasti aidoksi tietämäsi hopeakorun, ja hieman tietoa, kuinka paljon yleensä eri metallit sähköä johtavat. Hopeointi eli korun pinnassa oleva ohut hopeakerros saattaa mittauksessa vaikuttaa lopputulokseen, joten tämä(kään) ”testi” ei yksinään vielä kerro paljoakaan korun aitoudesta.

Hopea itsessään ei koskaan aiheuta ihon tummumista. Ns. rihkamakorut sen sijaan käytössä - ennemmin tai myöhemmin - jättävät ihoon jälkiä, esim. sormuksen alle saattaa ihoon jäädä vihreä rengas. Mikäli koru, jonka aitoutta pohdit, jättää ihoosi käytössä tummia tai etenkin vihreitä jälkiä, se mitä todennäköisimmin ei ole hopeaa. Huomaa kuitenkin, että joissain (erityis)tapauksissa ihon tummumista saattaa myös hopeakoruja käytettäessä esiintyä, joten tämä ”testausmenetelmä” ei päde, mikäli kaikki varmasti aidoiksi tietämäsi hopeakorutkin aiheuttavat sinulle ihosi tummumista. (Näistä ihon tummumista aiheuttavista ”erityistapauksista” voi lukea aiemmasta bloggauksestani…)

Metallit reagoivat eri tavoin happoihin ja metallin reagointi esim. typpihappoon kertoo melko selkeästi millaisesta metallista on kyse. Typpihappo on kuitenkin voimakkaasti syövyttävä ja erittäin vaarallinen aine, joten en missään nimessä suosittele sen käyttämistä kotona - enkä missään ilman sen käyttöön vaadittavaa kokemusta ja ilman asianmukaisia suojavarusteita. Yksinkertaisimmillaan testattavaan esineeseen tehdään pienen pieni ”naarmu” (jotta päästään mahdollisen pinnoitteen alle) ja kohtaan laitetaan vähäinen määrä typpihappoa. Metalli reagoi happoon ja muuttaa väriään, metallista riippuen esim. mustaksi, vihreäksi, ”keltaiseksi” tai ”valkoiseksi”.

Netissä on myös myynnissä erilaisia kemikaalisettejä (lähinnä ulkomaisissa verkkokaupoissa), joilla on mahdollista testata jopa jalometallin pitoisuuksia. Osa näistä ”pikkukemistin” seteistä on varmasti aivan toimivia, mutta suhtaudun silti erittäin nihkeästi niiden tilaamiseen: mikäli sinulla ei ole mitään tietoa mihin luvattu testitulos perustuu (sitä ei joko kerrota tai tilaajalla ei ole minkäänlaista kemiallista pohjatietoa esim. eri happojen vaikutuksista, tms.) on vaikea vakuuttua niiden toimivuudesta eli testituloksen sataprosenttisesta pitävyydestä. Lisäksi niiden käyttö vaatii hieman harjoittelua ja tarkkuutta: osa aineista voi olla vaarallisia ja jotkin aineet saattavat vahingoittaa korua, jos niitä käyttää väärin tai huolimattomasti. Aivan varma ei myöskään aina voi olla erilaisten kemikaalien tuontirajoituksista; varsinkaan jos ei ole tietoa mitä kemikaaleja setti sisältää. Mutta jos kiinnostusta löytyy, ei mikään toki estä niitä kokeilemasta: ohjeet kannattaa kuitenkin aina lukea huolellisesti, koska seteissä kemikaalit saattavat olla hieman erilaisia tai niiden käyttötapa tai -järjestys erilainen.

Kaiken kaikkiaan jalometallien testaaminen kuuluu siis ammattilaisille, eikä kotona ole mahdollista aukottomasti testata kirpparilta tai vintiltä löytämäsi korun ”aitoutta”. Mutta tutustumalla hieman jalometallien ominaisuuksiin voit jo hyvin pitkälle päätellä mitä korusi mahdollisesti sisältää!

Aurinkoista loppuviikkoa (toivottavasti)!