Erilaisia koruja - kaikkea sekaisin, vai ei sittenkään?

Teille tiedoksi, jotka ette ole vähään aikaan vierailleet blogissani ja ihmettelette, miksi näitä hopea- ja korupostauksia pukkaa nyt kovinkin tiiviiseen tahtiin: omaa elämääni helpottaakseni olen sulkenut toisen, verkkokauppani yhteydessä sijainneen blogin ja siirrän tänne kaikki suosituimmat/luetuimmat hopea- ja koruaiheiset kirjoitukseni. Kirjoitusten lukijamäärän ja saamieni kysymysten perusteella aiheilla kun näyttää edelleen olevan kysyntää...

Tässä siis taasen yksi vanha (alunperin vuodelta 2011) mutta edelleen ajankohtainen postaus: ajatuksiani yhteen saamieni kysymysten kestosuosikkiin.

-  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -  -

Ajattelin tänään kirjoitella ajatuksiani erilaisten korujen yhdistelystä keskenään. Aihe tuli mieleeni, kun keskustelin hääkoruista muutaman tulevan kesän morsiamen kanssa, ja perinteinen  kysymys ”voinko laittaa hopeiset tai valkokultaiset korut hääpuvun kanssa, kun vihkisormukseni ovat kultaiset?” esitettiin taas useammankin kerran. Tähän kysymykseen vastaukseni on aina: tottakai.

Ikivanha (ja nyt jo auttamattomasti vanhentunut) suositus/sääntö, ettei hopeaa ja kultaa sovi yhdistää keskenään on juurtunut myös nuorten naisten mieliin todella vahvasti. Mistä ihmeestä tämä suositus mahtaa olla peräisin ja miksi näin on suositeltu? Sitä taitaa olla mahdoton saada selville, mutta itse luulen sen juontuvan eri jalometallien arvostuksesta - hyvin pitkään kulta oli ”se juttu” eli vaurauden merkki, eikä hopeaa jalometallina juuri arvostettu. Monelle vanhemmalle ihmiselle ainoa mahdollinen korumateriaali on edelleen kulta, eikä sitä syrjäytä mikään. (Onneksi tämä on pikkuhiljaa muuttumassa, ja hopeakorujen kysyntä on kasvanut voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana.) Syy tuohon iänikuiseen suositukseen voi tietysti olla myös varsin käytännönläheinen: erilaiset metalliseokset saattavat naarmuttaa toisiaan kosketuksissa keskenään.

Jos taas syy on pelkkä ’muoti’ ja tyyliseikat eli johonkin aikaan viime vuosisadan alkupuolella joku on pitänyt sitä aivan vulgäärinä ja hyvän maun vastaisena käyttää kulta- ja hopeakoruja samaan aikaan, niin kylläpä on muoti-ilmiö syöpynyt syvälle suomalaisten mieliin! Että vielä vuosikymmenten päästäkin tuosta suosituksesta pyritään kynsin ja hampain pitämään kiinni. Sanottiinhan 50-luvullakin, että naisten ei olisi suotavaa käyttää housuja tai bikinejä - tai 60-luvulla, ettei polven yläpuolelle ulottuvaa hametta vain VOI käyttää; ja kuka näitä ”suosituksia” vielä noudattaa?

Olipa syy mikä tahansa, tuo suositus joutaa mielestäni romukoppaan. Varsinkaan tällä hetkellä mitään ”sääntöjä” korujen käytössä ei ole - aivan kaikkea voi se koittaa keskenään ja uusien luovien ja ennakkoluulottomien käyttötapojen keksimistä pidän jopa suotavana! Toki tässäkin pätee silti vanha maalaisjärjen ja maltin käytön suositus: ei niitä erilaisia koruja kannata miten vain päällensä viskata, vaan ajatuksella ja jokin ”punainen lanka” kokonaisuudessa säilyttäen. Ja jos tuntuu, että erilaisten tyylien ja materiaalien yhdistely ei tunnu luontevalta ja omaan tyyliin sopivalta, niin toki on turvallisinta pitäytyä yhtenäisissä materiaalivalinnoissa ja esim. koruseteissä (vaikkapa saman sarjan kaula- ja rannekoru), jotka varmasti sointuvat hyvin yhteen. Tämä on turvallisin valinta myös esim. konservatiivisilla työpaikoilla, joilla edellytetään hillittyä pukeutumistyyliä. Ja kannattaa toki myös muistaa nuo käytännöllisyyden sanelemat suositukset: hopeinen kaulakoru kaulassa ja ”rihkamakoru” ranteessa on ihan jees, mutta kovin montaa eri metallia esim. kaulassa yhtä aikaa en pitäisi - jalometallikorut väistämättä kärsivät jonkin verran, jos ne jatkuvasti hinkkaavat yhteen muiden metalliseosten kanssa. Tästä eri metallien yhteisvaikutuksesta saattaa seurauksena olla myös tummumat ja läikät - sekä ihoon että koruun (kaikkihan muistavat, että jalo- metallikorut eivät koskaan jätä tummia tai vihreitä jälkiä ihoon, paitsi muutamissa poikkeustapauksissa - ks. aiempi kirjoitukseni aiheesta).

Itse en näe syytä yhdistellä kovin näyttäviä ja/tai kalliita arvokoruja ns. halvempiin materiaaleihin: arvokoruilla tarkoitan tässä lähinnä arvokkaita timantti- tai muita jalokivikoruja tai antiikkikoruja. Mielestäni esim. tuhansien eurojen timanttikaulanauha ansaitsee paikkansa kaulalla asun ainoana koruna - ei ole mieltä himmentää upeiden kivien loistoa tai häpäistä mestarillista käsityön jälkeä korupaljoudella tai muovikorviksilla. Mutta joku onnistuu myös rohkeissa yhdistelmissä - ja jos yhdistely tehdään korujen ainutlaatuisuutta kunnioittaen, niin mikäs siinä.

Tämän kirjoituksen pääajatuksena siis on, ettei kukaan enää nykyään ajattele että olet ”juntti” tai ”tyylitön” jos sinulla sattuu olemaan kultainen kaulakoru ja hopeinen rannekoru. Korujen yhdistelyssä on mielestäni tärkeintä - materiaalien tai värien sijaan - että korut sopivat toisiinsa, vaatteisiin ja käyttäjän persoonaan; tai että niillä on jokin vahva tunneside kantajaansa. Omasta mielestäni vanhat hokemat ’liika on aina liikaa’ ja ’yksinkertaisuus on kaunista’ ovat oikein päteviä monessakin tilanteessa ja etenkin korujen käytössä - mutta varsinkin nykytrendit suosivat runsautta ja kieltämättä itseänikin viehättää tyylikkääksi ”sekamelskaksi” kaulalle kasattu erilaisten ketjujen kirjo riipuksineen… Mutta tässä jälleen: ajatusta mukaan. Se, että keräät sormiisi kaikki omistamasi sormukset ja kaulaan kaikki ketjut mitä korulippaastasi löydät, ei mielestäni koskaan näytä hyvältä.

Ja ne hääkorut - pitääkö niitä nyt sitten mätsätä vihkisormukseen? No ei tietenkään. Kihla- ja vihkisormus ovat osa sinua: ne valitaan kestämään aikaa ja pysymään nimettömässäsi äärettömän määrän vuosia - loppuelämäksi. Ei niitä ole tarkoitus vaihdella päivittäin tai viikoittain - tai edes vuosittain - sopimaan kulloiseenkin tyyliisi; suurin osa ei riisu vihkisormuksia koskaan. Koska ne ovat osa sinua, muu pukeutumisesi elää omaa elämäänsä - ethän kai aio tulevaisuudessakaan (häiden jälkeen) mätsätä päivittäisiä asu- ja asustevalintojasi vihkisormuksiisi, edes juhliin? Miksi sitten omiin häihisi? Hääpuvun ja -korujen valinnassa voit mielestäni ”unohtaa” vihkisormuksesi kokonaan - älä anna niiden rajoittaa valintojasi ja sitä, mitä haluat elämäsi ehkä onnellisimpana päivänä pitää ylläsi. Hääkorujen valinnassa on paljon muita seikkoja, joita mieluummin suosittelisin ottamaan huomioon, kuten hääpuvun kauluksen muoto/malli, kampauksesi, meikkisi, kenkäsi - ja tärkeimpänä se, mitä itse haluat. Kaikkein tärkeintä - myös hääkorujen valinnassa - on, että kaula-, ranne- ja korvakorut sopivat toisiinsa, pukusi tyyliin ja omaan persoonaasi: vaikka sormuksesi olisivat kultaa ja timantteja, voit aivan hyvin laittaa vaikkapa puuhelmet, jos ne sopivat muuhun kokonaisuuteen. Itse noudattaisin suositusta, jonka mukaan vasempaan käteen ei tule hääpuvun kanssa muita sormuksia kuin vihkisormukset - mutta en näe estettä käyttää oikeassa kädessä sormuksia, kunhan ne sopivat jollain lailla yhteen muiden korujen kanssa.

Toivon, että tuo ikiaikainen suositus "ei kultaa ja hopeaa yhdessä" vain pyyhittäisiin pois tietoisuudestamme! Miksi ylläpitää noin kummallista ja rajoittavaa "sääntöä"?