Pöytä.

Pöytä-projektin valmistumisesta on jo jonkin verran aikaa, mutta koska olohuoneessamme nököttävästä pöydästä aina aika ajoin kysellään, ajattelin jakaa projektin. Kiinnostuneille.

Projektihan alkoi juuri sellaisesta lähtötilanteesta, jota kuvailin vähän aikaa sitten (Ajatusten virtaa tekemisestä). Eli sohvapöytä tarvitaan, mutta ’sitä oikeaa’ ei ole missään. Missään. Hienoja pöytiä löytyy, rutkasti - muttei sitä, joka sopii tuohon tiettyyn plänttiin keskellä olohuonetta.
Tehtävä itse.

Suunnitteluprojekti käyntiin: mitä pöydässä pitäisi olla, että se olisi täydellinen?
Muutaman viikon tuumailun jälkeen listasin kriteerit - ”täydellinen” sohvapöytä on:

Puuta.

Mieluiten vaaleahkoa puuta, pitkän tumman puun kauden jälkeen.
Ei kuitenkaan koivua (liian vaalea, liian ’tylsä’) eikä mäntyä (liian pehmeää, liian selkeät puun syyt, liikaa oksia). Tammea? Tammea.

Siro ja ilmava.

Ei siis kovin paksua pöytälevyä eikä massiivisia jalkoja.

Yksinkertainen.
Ei koristeita, ei krumeluureja, ei liikaa mitään.
Joku voisi sanoa Tylsä, itse sanon Yksinkertainen.

Iso.
Tarpeeksi tilava pöytälevy mm. pelejä ja lasten leikkejä varten. Ja että siihen mahtuu tarvittaessa myös ne muutamat kahvikupit - sen kukkapuskan lisäksi.

Malliltaan neliö tai suorakaide.

Ehkä mieluummin suorakaide.

Lapsiturvallinen ja helppohoitoinen.

Ei siis siitäkään syystä lasista pöytälevyä - ikävät kulmat, ikäviä sormenjälkiä (en jaksa pyyhkiä), ikävää varomista, ikävää kilinää ja kolinaa kuppien kanssa, liian fiini.

Vähän ’raaka’.

Ei saaristolaisromantiikkaa ääripäästä, mutta kuitenkin vähän ’kuluneen’ ja ’käytetyn’ oloinen. Ei täysin sileä eikä siisti. Käytön jäljet ovat tervetulleita ja ne saavat näkyä.

Näiden perusteella aloin tutkailla toteutusmahdollisuuksia, piirrellä malleja ja käydä läpi olemassa olevaa pöytätarjontaa. Millaisia jalkoja, millaisia pöytälevyjä, millaisia ratkaisuja näiden yhdistämiseen. Karsin ideoita - mm. vaihtoehdot, jotka olisivat olleet liian vaikeita toteuttaa vain rajatut taidot omaavalle harrastelijanikkarille. Tarkoitus kun oli, että pöytä pysyisi myös kasassa.
Tässä vaiheessa varmistin myös, että perheen miespuolinen jäsen olisi suosiollinen ”taaaas-yhdelle-projektille”, toisin sanoen valmis auttamaan. Jep, tuki myönnetty. Yllättävän vähin vastalausein - toimivamman sohvapöydän tarve oli siis havaittu.

Apua tarvitsinkin: vitosen lyhyellä matikalla en nimittäin olisi millään osannut laskea pöydän jalkoihin tarvittavia kulmia omin neuvoin. Miehinen laskuapu - erittäin tervetullutta. (Ja tämä ei ollut mikään sukupuolipoliittinen kannanotto, kyllä naisetkin osaavat laskea - minä vain en osaa). Kun kulmat oli laskettu valmiiksi, jiirisaha oli helppo laittaa oikeaan asentoon ja sahailla menemään - raa’an työn osuus sopi laskemiselta vältyttyäni erittäin hyvin. Ilman jiirisahaa kulmien toteuttaminen olisi ollut tiukka rasti: en sano mahdoton, mutta hankalahko (enemmän puunkappaleita, hikeä ja kirosanoja).
En tylsistytä teitä kulmalaskelmilla, mutta mikäli joku ne haluaa (vaikka toteuttaakseen vastaavan pöydän täysin vastaavilla mitoilla), niin toki ne jaan.

Voitteko uskoa, että haastavinta projektissa (päätösten teon jälkeen) oli löytää tammilautaa? Jota en loppujen lopuksi edes löytänyt. Starkit, K-Raudat, Kodin Terrat, Puukeskukset sun muut kierrettyäni lopputulos oli, että tavallista tammilautaa ei tällaiselle yksityiselle kuluttajalle, pienostajalle ja harrastelijalle ole tarjolla. Ainakaan Päijät-Hämeessä. Joko a) sitä ei ole, b) sitä ei myydä vain paria lautaa c) sitä ei myydä yksityisille lainkaan tai d) sitä voidaan (ehkä) tilata (vain tietyn kokoisena), mutta täysin utopistiseen hintaan per lauta plus kuljetuskulut.
Käytännössä siis: ei ole.
Projektin kompromissi oli tammipöydän vaihto tammi-haapa -pöytään. Pöydän jaloiksi oli valittava jokin ’tarpeeksi-lähellä’ -vaihtoehto ja valikoiman niukkuudesta johtuen se oli tällä kertaa saunan laudelauta lämpökäsiteltyä haapaa (joka ei näyttänyt aivan yhtä punertavalta kuin tervaleppä).

Yksi idea tuolta, toinen täältä, loput omasta päästä - tällainen siitä tuli.
Pöydän koko 90x120x45cm (LxPxK).

Projekti käytännössä?
Pöytälevy
Kolme valmista hyllylevyä, (Cello-liimapuulevy), tammi, koko 18x300x1200mm/levy

Liimasin levyt vahvalla puuliimalla yhteen: liimaa väliin ja puristimet molempiin päihin, annoin kuivua hyvin tuettuna reilun vuorokauden. Ensin kaksi levyä yhteen ja niiden kuivuttua viimeinen levy kiinni.
Koska liimapuulevyt eivät ole täysin suoria ja puu muutenkin elää, levyjä ei tietenkään saa yhteen täysin siististi - saumoihin (levyjen väliin) jää pienen pieniä rakoja. Tässä projektissa se oli tarkoituskin, mutta mikäli haluat täysin siistit ja huomaamattomat saumat, liimaus täytyy toteuttaa hieman tarkemmin ja paremmilla välineillä.

Kuivumisen jälkeen pöytälevyn alle ruuveilla kiinni kaksi tukipuuta, poikittain molempiin päihin. Tukipuut lämpökäsiteltyä haapaa, pituus 80cm/kpl.

Jalat
Lämpökäsiteltyä haapaa, 4 lautaa, koko 25x80x2100mm/lauta
Jalkoihin tarvittavat osat yht. 7 kpl mitataan ja sahataan jiiriin.

Pöydänjalkojen kokoamisen aloitin lattiaa vasten tulevien lautojen yhdistämisestä: pitkään lautaan ensin kiinni kaksi lyhyttä lautaa (molemmin puolin). Kiinnitys puutapeilla ja liimalla, kaksi puutappia per puoli - tässä loistava apuväline oli tappien paikan merkitsemiseen tarkoitettu pieni ’piikki’.
Sitten kuhunkin kulmaan pystyyn varsinainen jalkaosa: kahdella pitkällä ruuvilla ja liimalla, ruuvataan vinoon vaakalaudan alta (ruuvin päät jäävät lattiaa vasten olevan laudan alle, ruuvataan laudan sisään).

Lopuksi pöytälevy kiinni jalkoihin - tässä viimeistään on hyvä olla kafru auttamassa, yksin pöytälevyn mallaaminen jalkoihin (niin, että jalat pysyvät oikeassa kulmassa) olisi turhan haasteellista. Ei mahdotonta, mutta haasteellista. Kukin jalka kiinni pöytälevyyn kahdella pitkällä ruuvilla ja liimalla, ruuvataan vinoon (yläviistoon) jalan ulkopuolelta levyyn kiinni.
Ruuvien tulee olla tarpeeksi pitkät: ei liian pitkät, etteivät ne tule ulos pöytälevystä, mutta tarpeeksi pitkät, jotta levy kiinnittyy tukevasi eikä pöytä heilu (ainakaan kovin paljon).

Ihan lopuksi vielä kevyehkö hionta (hiontalaikalla) ja lakkaus.
Käytin himmeää (mattaa) Kiva-kalustelakkaa: pöytälevyyn kaksi lakkakerrosta ja jalkoihin yksi. Lisäksi ’täytin’ levyjen välisaumojen pienet vaot lakalla - tiedä sitten, kuinka järkevää se oli ja voiko niin tehdä… Mutta toimi. Annoin varmuuden vuoksi kuivua kolme vuorokautta (viimeisen lakkakerroksen jälkeen).
0,9 ltr lakkapönikästä jäi hieman ylikin.

Arvio työnkulusta
Ei Strömsö-kamaa. Välillä piti kelata myös taaksepäin ja kaikki osat eivät tulleet ihan just siihen kohtaan, mihin oli tarkoitus. Ärräpäiltä ei vältytty. Jokainen ”työvaihe” oli melko lyhyt/nopea, eli vaikka koko projektiin meni muutama viikko, työ ei vienyt kerralla kuin max. tunnin. Siis per päivä. Eikä edes joka päivä.

Lopputulos ulkonäöllisesti (täysin subjektiivinen näkemys): täydellinen.
Lopputulos teknisesti: hyvä.
Pöytä heiluu jonkin verran - ei niin, ettei siihen uskaltaisi kahvikuppia laittaa… Mutta kuitenkin sen verran, että jalkojen kiinnityksessä olisi vielä kehittämistä.
Työn jälki, no, näyttää tietenkin kotikutoiselta. Ei läpäise pikkutarkkuustestejä. Mutta onneksi se oli vähän niinkuin tarkoituskin.
Lopputulos taloudellisesti: toimivuuteen nähden edullinen.
Materiaalien hinta yhteensä n. 130€ (liimapuulevyt n. 25€/kpl, laudelaudat n. 8€/kpl, lakkapurkki n. 25€/0,9l).
Ja onhan se nyt sentään puu-ta.

Pöytä on nyt muutaman kuukauden vanha - ja se on edelleen kasassa!
Jonkin sortin onnistuminen siis lienee kyseessä.

Pöytä on kestänyt nämäkin Tikrun synttärit.